Mitä isän pitää olla?

Isä ja lapset syömässä jäätelöä Hakaniemen torilla. Kuva: Väinö Kannisto / Creative Commons

Juutalaisuudessa toistetaan usein isän tehtävänä määritelmää, joka on peräisin Vanhan testamentin viisaudesta. Sen mukaan isän kuuluu pitää poikansa kurissa, liittää hänet juutalaisen kansan yhteyteen, opettaa hänelle Tooraa sekä ammatti ja ohjata hänet avioitumaan. Vitsikkäästi tavataan lisätä tähän, että isän on opetettava poikansa myös uimaan.

Kristilliseen kasvatukseen tästä on päätynyt jotenkin yksinkertaistetusti ajatus lasten ohjaamisesta oikealle tielle vitsaa säästämättä. Opettaahan Sananlaskut 13:24: ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain.” Sukupuolien kasvatuksessa meillä ei tässä kohdin ole tehty eroa.

Moderni länsimainen juutalainen isä sen sijaan hämmentyy tyttäriensä kohdalla. Jos tytärtä kasvattaisi pyhien kirjoitusten ohjeiden mukaan, hänet pitäisi pitää siveänä, toimittaa hänet naimisiin kunniallisesti ja maksaa myötäjäiset. Uimisesta ei puhettakaan. Arkaaisemmassa kulttuurissa ohjeet ehkä toimisivat, mutta länsimaisittain niitä pidetään jo vanhentuneina ja alentavina.

Syy tällaiseen ohjeistukseen piilee siinä, että isän ja pojan suhde on aikanaan ollut perheen, suvun ja kansan selviytymisen kannalta merkittävin valtasuhde. Miehet hoitivat kodin ulkopuolista maailmaa, vastasivat toimeentulosta ja pitivät perheen turvassa. Isän ja hänen jälkeensä pojan suojassa äidit pyörittivät arkea ja tyttäret naitettiin muualle. Hillittömyyksiin hairahtuvat heittiöpojat uhkasivat tätä tasapainoa ja turvallisen elämän kulun jatkuvuutta.

Nykyään poikien kasvatusohjetta pitää soveltaa tyttäriinkin, sillä tyttöjen on myös opittava luovimaan kodin ulkopuolisessa maailmassa ja vastattava perheidensä toimeentulosta ja turvasta.

Jumalallista kutsumustaan toteuttaneet patriarkat ja kuninkaat epäonnistuivat isinä niin surkeasti, että uran ja perheen välillä kipuileva nykyisä suoriutuu aivan loistavasti heihin verrattuna.

HYVISTÄ PÄÄMÄÄRISTÄ huolimatta Vanhan testamentin kertomuksissa onnistuneita isä-poika -suhteita esiintyy tuskin lainkaan. Tavallaan se on lohdullistakin. Jumalallista kutsumustaan toteuttaneet patriarkat ja kuninkaat epäonnistuivat isinä niin surkeasti, että uran ja perheen välillä kipuileva nykyisä suoriutuu aivan loistavasti heihin verrattuna.

Aivan ensimmäisen isän, Aadamin pojat päätyivät sisaruskateudesta veljesmurhaan. Erityisen katastrofaalinen isä oli patriarkka Jaakob, joka ei kyennyt pitämään kahtatoista poikaansa missään järjestyksessä, ja niin veljekset surmasivat yhden kylällisen miehiä sisarensa raiskauksen takia ja myivät vielä yhden veljensä orjaksi.

Eikä hyvin mennyt Vanhassa testamentissa tosimieheyttä edustavalla kuningas Daavidillakaan. Hänen lapsikatraansa kesken tapahtui raiskaus, murha ja ryhtyipä yksi pojista aseelliseen kapinaan isäänsä vastaan.

Tyttäriä Vanhassa testamentissa mainitaan yleensä jonkun puolisona tai äitinä tai kun he haastavissa tilanteissa joko kokevat todella traagisen kohtalon tai nousevat toimimaan poikkeuksellisesti. Jälkimmäisiä olivat vaikkapa Lootin tyttäret, jotka päätyivät hankkimaan lapsia isänsä kanssa kun muita miehiä ei ollut tarjolla, tai Selofhadin viisi tytärtä, jotka reippaasti vaativat itselleen isävainajansa osuutta Luvatusta maasta vaikka naisille ei perintöjä tavattu jakaa.

Porkkanalla kasvattaminen tuottaa paremman tuloksen.

NYKYKIELELLE TULKITTUNA juutalais-kristilliset kasvatustavoitteet voisi määritellä näin: isän pitää kasvattaa lapsensa niin, että he elävät yhteisönsä jäseninä, pärjäävät elämässä ja ihmissuhteissaan sekä omistavat hyvät arvot ja uskon. Ja osaavat myös uida.

Jo edesmennyt rabbi ja eetikko Shlomo Wolbe on joskus sanonut, että Sananlaskujen ohjeeseen ”Joka vitsa säästää, se vihaa lastaan” sisältyy kahdenlaista vitsaa, väkivaltaista ja miellyttävää. Suomalaisittain sanoisimme keppiä ja porkkanaa. Konkreettisen vitsan sijasta olisi muutenkin syytä puhua rangaistuksesta, sillä lasten lyöminen on lailla kiellettyä.

Wolben mielestä porkkanalla kasvattaminen tuottaa paremman tuloksen. Se on mallin antamista, esimerkillä ohjaamista ja hyvästä toiminnasta palkitsemista sekä paljon keskustelua lasten kanssa. Ei ihan helppo homma, mutta toisaalta, lapsistaan isäkin oppii.

Isänpäivää vietetään 10.11.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliHarmonikkalegenda toi ensimmäisenä ”pirun keuhkot” kirkkoon ja juoksee yhä lenkkejä 95-vuotiaana
Seuraava artikkeliKolumni: Ehdottomuus on totuuden vastaista

Ei näytettäviä viestejä