”Missioni on saada messuista messuja kaikenikäisille”

Kuka olet ja miltä paikkakunnalta? Millaisessa luottamustehtävässä palvelet?

Olen Anna Kaisa Siltanen, 41-vuotias suurperheen äiti. Työskentelen erityisluokanopettajana Perniössä. Olen vasta muuttanut perheeni kanssa Särkisalosta Perniöön, seurakunta on pysynyt samana. Olen Salon seurakunnan kirkkovaltuustossa ja –neuvostossa sekä lapsityön johtokunnassa kirkkoneuvoston edustajana. Särkisalossa olin myös alueneuvoston jäsen.

Miksi lähdit seurakunnan luottamushenkilöksi? Mihin haluat vaikuttaa?

Kirkko on minulle tärkeä. Haluan tietää ja vaikuttaa siihen, mitä seurakunnassa tapahtuu, ketkä siellä työskentelevät ja miten toimintaa voidaan kehittää. Haluan tuoda esiin seurakunnan arkista toimintaa talouden, investointien ja järeän hallinnon sijaan.

Missioni on saada messuista messuja kaikenikäisille. En halua erottaa perheitä ja muita kirkossakävijöitä – joka pyhä jokaisen pyhä, oli perhe millainen tahansa.

Kuinka kauan olet palvellut seurakunnan luottamustehtävissä?

Olin kirkkoneuvoston jäsen myös entisessä kotipaikassani Hämeenlinnassa. Yhteenlasketut luottamustehtävävuodet ovat noin 10.

Millaiset ominaisuudet ovat luottamushenkilölle tärkeitä? Kenelle tehtävä sopii?

Tärkeintä on kiinnostus kirkkoa ja seurakuntaa kohtaan. Tärkeää on myös olla perillä seurakunnan toiminnasta ja osallistua siihen aktiivisesti. On merkittävää ymmärtää monenlaisia seurakuntalaisia ja kuulla heidän tarpeensa, ja silti kantaa vastuu myös seurakunnan näkökulmasta.

Mitä ajattelet uskonnon ja politiikan yhdistämisestä?

Jos politiikka poistettaisiin uskonasioista, päästäisiin ehkä helpommin lähemmäs kirkon ydintehtävää myös luottamuselimissä. Valitettavasti järjestelmä ei mahdollista tällaista. Puoluepolitiikka on harmillinen taakka seurakunnan päätöksenteossa.

Mikä on ollut sinulle vaikein tehtävä tai päätös luottamushenkilönä? Entä mieluisin?

Salon seurakunnassa on järjetön kiinteistömassa ja tuntuu murheelliselta, että monia monille rakkaita paikkoja on pakko myydä. Toisaalta mielestäni seurakunnan pitäisi lahjoittaa ylimääräinen omaisuus pois eikä istua kroisoksena rikkauksien päällä. Seurakunnan varsinaiseen toimintaan ei kummallisia puitteita lopulta tarvittaisi. Kaikki säästämiseen liittyvät päätökset ovat harmillisia.

Koen usein ylpeyttä seurakunnan toiminnasta. Meillä on todella korkeatasoista ja hienoa toimintaa ja ammattitaitoisia ja innokkaita toimijoita. On kiva olla valitsemassa hyviä ammattilaisia seurakunnan tehtäviin.

Mitä kirkon jäsenyys sinulle merkitsee?

Yhteyttä, turvallisuutta, toisista huolehtimista, vahvistusta ja pysyvyyttä. Juureni ovat kirkossa ja samat juuret haluan siirtää omille lapsilleni. Asuinpaikka, murre, kotimaisema ja perinneruoka voivat vaihtua, kirkko kulkee mukana kaikkialle.

Oletko mukana jossain seurakunnan vapaaehtoistoiminnassa? Missä?

Elän murrosaikaa tämän asian kanssa. Kotiäitinä ollessani tuotin seurakunnalle lapsityötä luotsaten ”luovan toiminnan ryhmää”. Sain työstä palkkaa. Luovurin kanssa elävöitimme jumalanpalveluksia ja saimme kaikenikäiset seurakuntalaiset aktiivisesti mukaan jumalanpalveluselämään. Sain myös ujutettua taiteen vahvasti mukaan seurakuntaan.

Nyt kun olen palkkatyössä, voimavarani ei enää riitä samanlaisen toiminnan pyörittämiseen. Haluan kuitenkin edelleen tehdä kirkollista työtä lasten ja nuorten parissa ja siksipä tämä toiminta on kääntymässä vapaaehtoistoiminnaksi. Harkitsen myös pyhäkouluopettajaksi palaamista, pyhäkoulutyötä olen tehnyt nuoresta asti.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliLuterilainen kirkko irtisanoutunut Lutherin antisemitismistä
Seuraava artikkeliSuomalaista 75,2 prosenttia kuuluu kirkkoon

Ei näytettäviä viestejä