Arkkipiispa Kari Mäkisen lähtömessussa viime sunnuntaina Turun tuomiokirkossa oli paikalla paljon kirkollista väkeä. Joukossa olivat muun muassa viisi eläkkeellä olevaa luterilaisen kirkon piispaa, John Vikström, Voitto Huotari, Juha Pihkala, Mikko Heikka ja Gustav Björkstrand sekä piispan virasta luopunut Ilkka Kantola. Turun piispa Kaarlo Kalliala oli myös paikalla.
Ortodoksista kirkkoa edusti eläkkeelle jäänyt metropoliitta Ambrosius. Paikalla olivat myös Inkerin piispa Aarre Kuukauppi sekä kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen Suomen vapaakirkosta. Kutsuvieraiden lisäksi myös seurakuntalaisia oli saapunut paikalle saattelemaan Mäkisen uuteen elämänvaiheeseen.
Juhlamessun jälkeen seurakunnalle tarjottiin sotilaskodin munkkikahvit kirkon edessä torilla. Kotimaa kysyi paikalla olleilta, millainen arkkipiispa Kari Mäkinen on ollut.
Lempeä, jämäkkä ja kirkkoa eteenpäin vievä
Turkulainen, eläkkeellä oleva fysioterapeutti Paula Juvonen kävi kädestä pitäen tervehtimässä Kari Mäkistä.
– Hän on ollut lempeä ja jämäkkä samalla kertaa. Lämmin, ihmisläheinen, oman oppinsa mukaan kirkkoa eteenpäin vievä, Juvonen luonnehtii vaikutelmiaan Mäkisestä.
Juvosen puoliso, eläkkeellä oleva kuvataiteilija Aimo Katajainen korostaa Mäkisen liberaaliutta myönteisenä asiana.
Eläkkeellä oleva Porvoon hiippakunnan piispa Gustav Björkstrand näkee Mäkisen myös ihmisläheisenä, eikä lainkaan kirkollisesti ylhäältäpäin ohjaavana.
– Hän ei ollut sellainen kuin yleensä arkkipiispojen ajatellaan olevan. Minusta Mäkisen ideoima vuoden 1918 sovintotapahtuma oli ikään kuin hänen ajattelunsa ja toimintansa huipentuma, ihmisiä ja kansakuntaa yhdistävä ele.
Rohkeutta johtaa ilman käskyjä
Eurajoen kristillisen opiston rehtori Mirja Vuoristo kokee Mäkisen sallivana piispana.
– Hän ei ole halunnut henkilöidä arkkipiispuutta vallan symbolien alle. Hänen aikanaan usko ja kirkon asiat ovat saaneet kehittyä ilman käskyjä. Hänellä on ollut siihen rohkeutta.
Vuoriston puoliso, kauppias Matti Puhakka puolestaan myöntää, että vuosien myötä hänen omat mielipiteensä Mäkisestä ovat muuttuneet myönteisiksi.
– Erityisesti olen pitänyt Mäkisen viimeaikaisista puheista.
Eläkkeellä oleva Huittisten kirkkoherra Simo Laitila on Mäkisen kurssitoveri ja hän oli aikoinaan pyytämässä Mäkistä ehdolle Turun piispanvaaliin.
– Mäkinen on nykyajan arkkipiispa, hän on näyttänyt suuntaa. Hän on huomioinut elämäntodellisuutta, jossa ihmiset elävät. Hän on nähnyt ja osannut sanoittaa uskoa ja epäuskoa sekä elämän haavoittuvuutta.
Syvällistä, minimalistista teologiaa
Ortodoksisen kirkon eläkkeellä oleva metropoliitta Ambrosius luonnehti Mäkistä oikeaksi kirkon johtajaksi, joka on näyttänyt tietä eteenpäin.
– Hän edusti syvällistä, mutta nöyrää ja minimalistista teologiaa. Ekumeenisesti Mäkinen oli hyvin avoin.
Arkkiatri Risto Pelkonen näki Mäkisen itsenäisenä ajattelijana, kirkon kentässä ehkä joskus individualistina, ei niinkään populistisena joukkojen johtajana.
– Hän on kantanut huolta, tarkoittanut hyvää ja ollut pienen ihmisen puolella.
Pelkonen myös kiitteli lähtömessua kauniiksi, Mäkisen saarnaa hyväksi ja viran tunnuksista luopumista riipaisevaksi kokemukseksi.
Myös moni muu paikalla ollut koki voimakkaana hetken, jolloin Mäkinen seisoi arkkipiispan viran tunnuksista luopuneena yksin alttarin edessä ja tervehti seurakuntaa. Mäkisellä oli kaulassaan lahjaksi saatu Siunaus-niminen stola ja eläkepiispan risti.
Katso myös video jossa Mäkinen luopuu virkansa tunnuksista.
Kuvat: Olli Seppälä. Kuvakollaasi: Emilia Karhu. Kuvissa: Gustav Björkstrand, Aimo Katajainen ja Paula Juvonen, Metropoliitta Ambrosius, Risto Pelkonen ja Simo Laitila.