Joonas Kokkosen säveltämä Viimeiset kiusaukset kuuluu ikonisimpiin suomalaisiin oopperoihin ja on valloittanut oopperayleisöjä aina Nivalan jäähallista New Yorkin Metropolitaniin. Lauri Kokkosen libreton on kuvattu tiivistävän Paavo Ruotsalaisen tunnot niin taiten, että joskus ooppera ja historia ovat tahtoneet mennä sekaisin. Paavon roolia on puolestaan kuvailtu jokaisen basson unelmarooliksi.
Myös uskontohistoriallisessa mittakaavassa teos on merkittävä, tiivistäähän se oopperamuotoon körttiläisten Ukko-Paavon taipaleen ja viimeiset kiusaukset.
Myös Mikko Koukin tuntevat monet. Tumma ja tunnistettava olemus on tullut suomalaisille tutuksi elokuvista ja teatterista. Kouki oli perustamassa Turun Linnateatteria, johtaa Turun kaupunginteatteria ja on viime vuosina ohjannut monenmoista aina elokuvista oopperoihin.
JO OOPPERADEBYYTTINSÄ Kouki teki kansallisten teemojen äärellä syventyen Aulis Sallisen Punaiseen viivaan. Tuolloin Koukin ohjaus keräsi kiitosta säveltäjä Sallista myöten.
Se innosti Koukia jatkamaan, ja nyt on luvassa Viimeiset kiusaukset, ensin Tampere-talolla ja sitten Savonlinnan oopperajuhlilla.
Kouki saapuu Tampereen Amurin Helmi -kahvilaan reippaasti etuajassa. Haastattelua tehdessä kiivas harjoitusjakso on juuri alkanut. Kouki on selvästi innoissaan ja kertoo kahvia hörppiessään, kuinka taiteellinen suunnittelu on jo pitkällä.
– Maailma luodaan aina etukäteen, vaikka se ohjatessa myös kirkastuu hetki hetkeltä.
Viimeisissä kiusauksissa Kouki pitää tenhoavana tyhjän tilan estetiikkaa.
– En ole aiemmin ohjannut näin uskonnollista teosta. Paavo Ruotsalaisen maailma oli minulle vieras.
Kouki paljastaa, että sama koskee körttiläisyyttä ylipäätään. Sitten Kouki naurahtaa ja myöntää, että vielä jokin aika sitten se koski myös oopperaa taiteenlajina.
– Suhteeni oopperaan on ollut etäinen. Vasta viime vuosina olen sivistänyt itseäni ja käynyt katsomassa teoksia ulkomaita myöten. Tämä on minulle innostava syrjähyppy.
Koukin mielestä Paavon kysymykset ovat universaaleja, ajattomia ja kaikkia koskevia. Onko Jumalaa?
VIIMEISTEN KIUSAUSTEN äärelle pysähtyminen on saanut Koukin pohtimaan hengellisyyttä ja suuria kysymyksiä monelta kantilta. Omasta hengellisyydestään puhuttaessa hän puntaroi sanansa tarkoin.
– En ole mikään ateisti. Kyllä minussa on hengellinenkin puoli. Viimeisissä kiusauksissa minua puhuttelee silti eniten tekstin yleishinhimillinen luonne.
Koukin mielestä Paavon kysymykset ovat universaaleja, ajattomia ja kaikkia koskevia. Onko Jumalaa? Miten pääsen lähemmäs Jumalaa, merkitystä, toista ihmistä? Kuinka saan sydämeeni rauhan? Pääsenkö puomien yli? Kouki innostuu pohtiessaan.
– Kysymys on kaipuusta, kaipuusta yhteyteen.
Koukin ääni kohoaa entisestään.
– Ja tilinteosta. Paavo katsoo taaksepäin ja pohtii, miten olen elänyt.
Tilinteon hetki ja viimeisten kiusausten miljöö mahdollistaa unen ja toden välillä seilaamisen. Se kiehtoo Koukia.
– Oopperan tapahtumapaikkahan on kiirastulimainen, unenomainen ympäristö. Kaikki tapahtuu tuolla ajattomalla vyöhykkeellä. Realismista vapautuminen on ohjaajalle innostavaa.
Hänhän oli mahdoton kävelijä, oikein Suomen Forrest Gump
KOUKIN VIIMEISISSÄ kiusauksissa Paavo Ruotsalaisen roolissa nähdään Mika Kares. Kouki tahtoo työstää Ruotsalaisen hahmoa Kareksen kanssa. Draamaa ei kuitenkaan tarvitse etsiä, kaikki löytyy valmiina Ukko-Paavon elämästä.
– Hänhän oli mahdoton kävelijä, oikein Suomen Forrest Gump. Lisäksi Ruotsalaiseen on liitetty jo hänen elinaikanaan ties mitä kohuja, alkoholinkäyttöä ja väittelyitä.
Kouki jatkaa Ruotsalaisen elämän draaman pohtimista: seuraliikkeen leviäminen, keskustelu seppä Högmanin kanssa, Juhana-pojan kuolema ja avioliitot.
– Paavo etsii, kärsii ja kaipaa yhteyttä Jumalaan. Siinä on oikeastaan kaikki draama valmiina.
Siitä ”elämän valmiista draamasta” syntyy ristiriita, mistä Kouki ammentaa. Pyhimyskuvat tai patsaat eivät häntä kiinnosta.
– Haen ristiriitaista, epäilevää ihmistä.
Moni on kysynyt Koukilta, missä suhteessa hänen tulkintansa on aiempiin esityksiin tai vaikkapa Paavo Liskin ikoniseen ohjaukseen. Koukia kysymykset jopa hieman huvittavat.
– En ole niitä opiskellut. Haluan olla vaikutteista vapaa.
Työryhmästä Kouki sen sijaan puhuu innostuneen arvostavasti.
– Hienoa on esimerkiksi se, että saimme mukaan vanhan pappissuvun edustajan, Laura Malmivaaran. Lauralle nämä aiheet ovat tuttuja.
Malmivaara on mukana Anna Loviisan, Paavon toisen vaimon puheroolissa.
Lopuksi Kouki palaa pohtivaan ilmeeseen. Ruotsalaisen hahmossa riittää kuulemma pureskeltavaa.
– Jos Paavo kerran löysi suhteensa Jumalaan, niin miksi hän niin kauheasti vielä lopuksi epäili? Mitä hän kävi läpi?
Amurin Helmessä hulina lisääntyy. Lounasaika lähestyy. Koukin kuppi on tyhjä. Miten on, löysikö Paavo Ruotsalainen Koukin mielestä kuitenkin lopulta rauhan vai jäikö sointu auki?
Kouki puntaroi.
– Kyllä Paavo pääsee Riittansa luo. Musiikkikin alleviivaa, että puomit aukeavat.
Viimeiset kiusaukset Tampere-talolla 5.3.–15.3. Sävellys Joonas Kokkonen. Libretto Lauri Kokkonen. Ohjaus Mikko Kouki. Tampere-talolla ensi-iltansa saava esitys nähdään myös kesällä Savonlinnan oopperajuhlilla.
Ilmoita asiavirheestä