Mielipide: Kristityn ei pidä pelätä uutta tietoa seksuaalisuudesta

Nuorille suunnattu seksuaalietiikan opas Kutsuvat sitä rakkaudeksi on herättänyt taas keskustelun inhimillisestä seksuaalisuudesta.

Niin kuin lukemattomilla muilla elämän alueilla, on tässäkin tietomme määrä kasvanut räjähdysmäisesti. Aivan yksinkertaiset perusasiat, kuten se, mistä naisen kuukautisissa on kysymys, on kristikunnalle hyvin uutta tietoa, saati monimutkaisemmat asiat kuten homoseksuaalisuus tai intersukupuolisuus, josta ymmärrämme vasta jotain, mutta onneksi jo jotain.

***

Tilanne asettaa kristityille kaksi valtavaa haastetta. Ensinnäkin jos otamme uskon Jumalaan vakavasti, meidän tulee suhtautua syvällä kunnioituksella kaikkeen siihen, mitä me tämän maailmankaikkeuden todellisuudesta tiedämme ja voimme oppia tietämään. Uuden tiedon pelko on valitettavasti ollut kristikunnalle todellista, vaikka luulisi, että jos uskoo Jumalaan, olisi rohkea todellisuuden kysymisen suhteen. Jos Paavali on jossain asiassa ollut väärässä tai hänellä on ollut puutteellista tietoa, niin eihän sen tarvitsisi järkyttää uskoamme Jumalaan eikä luottamusta Jeesuksen lupaukseen sen suhteen, että Pyhä Henki tulee näyttämään tietä eteenpäin.

Jotkut haluavat opettaa, ettei Jumala tee virheitä. Siksi kaikki toisenlainen on syntiä. Entä kun syntyy lapsi, josta lääkäritkään eivät osaa sanoa, onko hän tyttö vai poika? Näin tapahtuu monta kertaa vuodessa. Eikö se ole jonkinlainen virhe? Elämä on vaarallista ja sattumanvaraista, ja kaikenlaista onnettomuutta tapahtuu jo ennen syntymää. Se on Jumalan kauniin luomakunnan julmaa todellisuutta.

Toinen haasteemme on yhteyden ja myötätunnon merkitys maailmassa. Miten on mahdollista, että ei ymmärretä, miten riipaisevaa on syntyä todellisuuteen, jossa oma seksuaalinen suuntautuneisuus eristää muista, johtaa yksinäisyyteen, syrjintään tai monin paikoin kuoleman vaaraan?

***

On arvokasta, että nuorten seksuaalisuuteen liittyvästä opetuksesta puhutaan ja sitä arvioidaan. On tärkeää, että se tapahtuu kyllin laaja-alaisesti. Seksuaalisuus syntymästä kuolemaan on paljon muutakin kuin yhdyntä. Se ei myöskään ole rakkauden synonyymi. Seksuaalisuuteen liittyvä kokemus voi olla ihmisen syvin läheisyyden ja armon kokemus, siis rakkauden kokemus. Toisaalta jo monella nuorella on kokemusta kylmästä tarpeen tyydytyksestä tai julmasta hyväksikäytöstä.

Nuortenkin kanssa on oleellista puhua rehellisesti myös vaikeista asioista. Kristitylle opettajalle tieto on myös eettisesti velvoittavaa.

Kirjoittaja on rovasti, kirkon perhetyön kouluttaja emeritus ja Yhteys-liikkeen kunniapuheenjohtaja.

Kuva: Emilia Karhu. Rovasti Liisa Tuovinen vuonna 2015.

Lue myös:

Mielipide: Syyllistymmekö ihmisoikeusrikkomukseen, kun kehotamme homoseksuaalisesti orientoituneita nuoria elämään selibaatissa?

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliKolumni: Mitä enemmän ihmisellä on syitä elää, sitä vähemmän hän haluaa olla kuollut
Seuraava artikkeliKevan kysely: Kirkon työ innostaa – ongelmana epäasiallinen kohtelu työpaikoilla

Ei näytettäviä viestejä