Televisiosta näemme kilpailuja, joissa osallistujat esittelevät taitojaan mitä eriskummallisimmissa lajeissa. Yhteistä heille kaikille on, että he ovat harjoitelleet ahkerasti ja nähneet paljon vaivaa, ennen kuin ovat tulleet esiintymään yleisön eteen.
Uurastuksesta huolimatta kilpailijat karsiutuvat vähitellen pois. Lopulta jäljelle jää vain paras – ainakin tuomareiden näkökulmasta.
Harjoittelu ei silti ole mennyt hukkaan muidenkaan kohdalla. Heistä on tullut tai voi tulla oman alansa mestareita. Jokainen heistä on löytänyt oman lajinsa, jossa pärjää ja saanut sitä kautta onnistumisen kokemuksia. Ne ovat tärkeitä itsetunnolle.
Asiantuntijat ovat laskeneet, että päästäkseen huipulle jossakin lajissa kilpailijan täytyy harjoitella ainakin 10 000 tuntia ja tehdä 50 000 toistoa.
Esimerkiksi keihäänheitossa tämä tarkoittaisi sitä, että kahden tunnin harjoittelu viitenä päivänä viikossa kerryttäisi reilut 500 harjoitustuntia vuodessa.
Mestariksi tuleminen eli tuon 10 000 tunnin saavuttaminen kestäisi tällä harjoitusmäärällä noin kaksikymmentä vuotta, jos jokaiseen harjoitustuntiin sisältyisi vähintään viisi heittoa!
Eräs kymmeniä vuosia erilaisissa yhtyeissä ja orkestereissa esiintynyt, itseoppinut saksofonin soittaja kertoo, miten oppiminen on kovaa työtä ja vaatii lahjakkuutta.
– Jos se olisi helppoa, pelaisimme kaikki NHL-jääkiekkoliigassa ja kävisimme erätauoilla antamassa konsertteja, hän sanoo.
Harjoitus tekee mestarin. Kaikista ei kuitenkaan voi tulla mestareita, mutta jokainen voi kehittyä harjoittelun tuloksena, olipa laji mikä tahansa.
Olisiko koulunkäynti sinulle hyvä aloituslaji?
Ilmoita asiavirheestä