Mediatutkija Johanna Sumiala, luennoit ensi viikolla Tampereen seurakuntien järjestämässä Uskon Akatemia -luentosarjassa mediasta uskonnollisten konfliktien synnyttäjänä. Synnyttääkö media uskonnollisia konflikteja?
– Luennon otsikko on tilaisuuden järjestäjän keksimä ja varmasti tarkoituksella provokatiivinen, jotta se herättäisi ajatuksia ja keskustelua. Olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, ettei media vain välitä tietoa tai kerro tapahtumista vaan on myös itse keskeinen toimija. Media ei voi synnyttää konfliktia tyhjästä, mutta sillä miten media käsittelee ilmiöitä, on merkitystä sen kannalta, kärjistyykö konflikti.
– Kilpailu ja kaupallisuus vaikuttavat median toimintaan. Räväkämmät otsikot myyvät paremmin ja keräävät enemmän klikkauksia. Kaupallinen logiikka tuottaa yksinkertaistuksia. Kysymys ei ole kuitenkaan vain ammattitoimittajien tuottamasta journalismista vaan myös sosiaalisesta mediasta. Toimijoita on valtava määrä.
Missä uskonnollisissa konflikteissa medialla on ollut keskeinen rooli?
– Voi kysyä, olisiko Pariisin terrori-iskuja tapahtunut ilman mediaa. Iskun tekijät käyttivät mediaa taitavasti hyväkseen monin tavoin. Konfliktien lietsojien ja median logiikka kietoutui toisiinsa kummallisella tavalla. Lisäksi toiseen iskun tekijöistä olivat vaikuttaneet Abu Ghraibin vankilasta levinneet kuvat, joissa häpäistiin muslimivankeja. Olisi liian yksioikoista väittää, että kuvat olivat iskun syy, mutta on mielenkiintoista pohtia, mikä vaikutus niillä oli. Myös ISIS käyttää mediaa hyvin taitavasti synnyttääkseen pelkoa. Israel-Palestiina-konfliktissa valtavirtamedia on jakautunut.
Voiko media ratkaista konflikteja?
– Jostain näkökulmasta voi tulla mieleen sellainenkin ajatus, että olisiko parempi, jos vain laitettaisiin kaikki kanavat kiinni. Länsimaiseen kulttuuriin kuuluu kuitenkin vahvana ajatus sananvapaudesta. Ajatellaan, että meillä on oikeus saada tietoa ja sen avulla voimme tehdä ratkaisuja. Ongelma on se, että informaatiota on niin paljon ja osa siitä on disinformaatiota. Se ei auta ymmärtämään, mistä on kysymys.
– On kuitenkin olemassa myös hidasta journalismia, joka pyrkii tekemään asioita ymmärrettäväksi. Kun akuutti tilanne on ohi, voidaan pohtia, mistä on kysymys, mitä tapahtui ja miten sitä pitäisi tulkita. Silloin laadukas, asiantunteva ja monista eri näkökulmista asioita tarkasteleva media voi auttaa ilmiön ymmärtämisessä. Sitä kautta se voi heikentää mustavalkoisia ja demonisoivia asetelmia.
Onko suomalainen media uskonnollisia konflikteja lietsova vai ratkaiseva voima?
– Suomessa valtakunnallinen media tulkitsee ilmiöitä maallistuneesta kehyksestä käsin. Olen esimerkiksi ymmärtänyt, että eri puolilla maailmaa on valtavasti muslimeja, joita Muhammedin kuvan näyttäminen loukkaa, mutta heille ei tulisi mieleenkään ottaa asetta käteen. Sitä voitaisiin suomalaisessa yhteiskunnassa yrittää ymmärtää paremmin, syvällisemmin ja nyansoidummin.
– Ihmisillä jotka tuntevat jotakin monoteistista uskontoa, saattaa olla paremmat mahdollisuudet ymmärtää toisen monoteistisen uskonnon edustajan ajattelua. He voivat eläytyä tapaan ajatella. Ei tarvitse hyväksyä, mutta pitäisi yrittää ymmärtää.
Uskon Akatemian luento torstaina 23. huhtikuuta kello 18 Metson Pietilä-salissa.
Kuva: Matti Karppinen