Uskonpuhdistaja Martti Lutherilla oli pessimistinen käsitys ihmisen uskonnollisuudesta, mutta hän myönsi, että ihmisellä on joitakin kykyjä saada tietoa Jumalasta. Tämä liittyi hänen käsityksiinsä ei-kristityistä ja evankeliumin levittämisestä.
– Lutherilla oli itse asiassa lähetysteologiaa. Hänen mukaansa evankeliumia levitettäessä ei saanut käyttää väkivaltaa, vaan ainoastaan rauhanomaista evankeliointia. Tämä ei ollut tavallista hänen aikanaan.
Näin kertoi kuulijoilleen Helsingin Kulttuurikeskus Sofiassa tiistaina puhunut piispainkokouksen sihteeri Jyri Komulainen. Hän osallistui pohjoismaiseen The Nordic Lutheran Folk Churches and New Spirituality -konferenssiin.
Komulainen pohti esityksessään sitä, onko olemassa erityistä luterilaista uskontoteologiaa.
Luther ei uskonut evankeliumia olevan kristinuskon ulkopuolella, mutta hänen mielestään kristittyjen tuli tutustua myös toisiin uskontoihin, joita hänelle olivat juutalaisuus ja islam. Myös Koraaniin kannatti Lutherin mielestä tutustua.
– Lutherin motivaatio Koraanin suhteen oli luonnollisesti poleeminen. Sitä voi verrata ateisti Richard Dawkinsin motivaatioon Raamatun lukemisesta, Komulainen sanoi.
Komulaisen mukaan Luther halusi myös kristittyjen todistavan ei-kristittyihin elämäntavallaan, johon kuuluivat välittäminen, rakkaus ja rukous.
Entä luterilainen uskontoteologia ja nykypäivä? Pitäisikö hyväksyä, että Jumalan armo toimii myös kristillisen kirkon ulkopuolella?
Yksi ongelma luterilaisuuden lähtökohdissa on, että Lutherin aikana Euroopassa ei tunnettu kaukaisten maitten uskonnollisia traditioita.
Monissa maailman uskonnoissa on Komulaisen mukaan yleisesti ottaen vallalla lakihenkinen ymmärrys, toisissa armollinen ymmärrys. Hän viittasi esimerkkinä eräisiin Etelä-Intian hindulaisuuden käsitteisiin, joissa on yhtymäkohtia siihen, mitä armolla kristinuskossa tarkoitetaan.
Vertailussa on kuitenkin muistettava, että käsitykset pelastuksesta ovat eri uskonnoissa erilaisia.
Katolisessa uskontoteologiassa on arvioitu positiivisesti Jumalan armon toimimista myös kristinuskon ulkopuolella. Komulainen esitti retorisen kysymyksen:
– Voisiko olla niin, että ”luterilainen” lain ja evankeliumin erottaminen toimii myös muissa uskonnoissa – edes analogisessa mielessä?
Esityksen jälkeen käydyssä yleisökeskustelussa todettiin, että Lutherin kirjoitusten perusteella voi olla vaikea laatia uskontoteologista teoriaa. Esimerkiksi Lutherin Vähä Katekismus ei käy deduktiiviseksi lähtökohdaksi, jos tällaiseen teologiseen työhön haluttaisiin ryhtyä.
Kulttuurikeskus Sofiassa pidettävä konferenssi päättyy tänään.
Kuva: Jussi Rytkönen
Lue myös: