”Luther-säätiö otti askeleen kohti omaa kirkkoa”. Näillä samoilla sanoilla muun muassa kirkon piispat ovat jo vuosia kommentoineet Luther-säätiön edesottamuksia. Säätiöstä on kuitenkin sitkeästi kerrottu sen pysyvän kirkossa. Miten kirkko ratkaisee suhteensa jatkuvasti uusia seurakuntia perustavaan säätiöön?
Kirkkohallituksen ulkoasiain osaston teologisten asiain sihteeri Tomi Karttunen ei löydä yksinkertaista vastausta kysymykseen, mikä Luther-säätiö on. Se ei ole oma kirkkokuntansa, koska se ei ole rekisteröitynyt uskonnolliseksi yhteisöksi. Toisaalta se ei ole kirkon herätysliikekään. Niinpä Karttunen toteaa, että luterilaisen kirkon näkökulmasta kyseessä on skismaattinen yhteisö, joka ei kunnioita luterilaisten piispojen kaitsentaa.
– Vastapiispan vihkiminen säätiön palvelukseen on selkeätä irtisanoutumista meidän kirkon järjestyksestä, Karttunen toteaa ja viittaa teologian tohtori Matti Väisäsen piispanvihkimykseen. Väisänen vihittiin Missionsprovinsin piispaksi palvelemaan Luther-säätiötä, minkä jälkeen Tampereen tuomiokapituli poisti häneltä luterilaisen kirkon pappisoikeudet.
Luther-säätiö toimii ruotsalaisen Missionsprovinsenin yhteydessä. Niitä yhdistää muun muassa kielteinen suhtautuminen naispappeuteen.
Pappisoikeuksien poisto olisi radikaali toimenpide
Aika ajoin on puhuttu, että kirkko voisi solmia Luther-säätiöön ekumeeniset suhteet. Tämä ei ole kuitenkaan mahdollista, koska säätiö ei ole kirkkokunta. Lisäksi säätiön kanssa neuvotteluja estää säätiössä palveleva oma piispa, joka ei sovi luterilaisen kirkon järjestykseen. Niin ikään säätiössä toimii sekä sen omia pappeja että myös pappeja, joilla on luterilaisen kirkon pappisoikeudet.
– Kenties jotakin voitaisiin neuvotteluteitse saavuttaa, mutta tässä tilanteessa ei ole toimivaa neuvotteluyhteyttä olemassa, Karttunen sanoo.
Kirkollisilla käytävillä on varmasti spekuloitu myös sillä, pitäisikö tilanteen selkeyttämiseksi ottaa luterilaisen kirkon pappisoikeudet pois Luther-säätiössä palvelevilta kirkon papeilta.
– Tietysti toivoisin, että jollakin tapaa skisma voitaisiin ratkaista. Ennen pitkää pitää uusia selventäviä ratkaisuja pohtia, jos tilanne jatkuu, Karttunen sanoo.
Karttusen tiedossa ei kuitenkaan ole, että pappisoikeuksiin liittyviä kaavailuja olisi olemassa.
– Pitäisi vielä asia tutkia perusteellisemmin ja selvittää. Ei nyt ilman lisäselvityksiä näin radikaaleja toimenpiteitä voi tehdä.
– Kun säätiön toiminta nyt näyttää laajenevan, pitää pohtia eri ratkaisumalleja ja pitää seurata tilanteen kehittymistä vakavasti.
”Säätiö vaikuttaa kielteisesti kirkon ykseyteen”
Karttusen mielestä Luther-säätiön toiminnan laajeneminen ja uusien seurakuntien perustaminen lisää hämmennystä, epätietoisuutta ja vaikuttaa kielteisesti kirkon ykseyteen.
Hän on joutunut selvittämään ekumeenisissa yhteyksissä ulkomaillekin, mikä Luther-säätiö on, ovatko sen papit luterilaisen kirkon pappeja ja koskeeko esimerkiksi anglikaaneja ja luterilaisia yhdistävä Porvoon sopimus Luther-säätiön pappeja.