Helsinki Mission toiminnanjohtaja, rovasti Olli Valtonen kirjoittaa Askel-lehdessä paastoajan kynnyksellä sisäisestä puhdistautumisesta ja ripistä. Hän toteaa synnintunnustuksen edellyttävän synnintunnistamista. Helmasyntien tunnistaminen on Valtosen mukaan hengellisen kilvoittelun ytimessä.
Valtonen ottaa esimerkiksi tiettävästi kiukkuisena ja kyynisenä kuolleen Martti Lutherin. Valtonen luonnehtii uskonpuhdistajan olleen ääripäiden ihminen. Hän oli toisaalta iloinen ja nokkela, toisaalta taipuvainen synkkyyteen ja itsesääliin. Lutheria piti liikkeellä Valtosen mukaan raivo, mies oli ”kävelevä ruutitynnyri”. Esimerkkinä Lutherin pimeästä puolesta Valtonen nostaa vanhoilla päivillä kirjoitetun juutalaisvihaa ja -pelkoa lietsoneen Juutalaisista ja heidän valheistaan -kirjan.
Valtonen päättelee, että ankaran kotikasvatuksen synnyttämä syyllisyys, viha ja pakko johtivat osaltaan Lutherin etsimään armollista Jumalaa. Hän arvelee, että ilman tätä Luther olisi todennäköisemmin päätynyt lakimieheksi ja luterilaisuuden kantava teema uskonvanhurskaudesta olisi jäänyt syntymättä. Kirjoituksen mukaan tässä näkyy, kuinka Jumala voi kääntää inhimillisen heikkouden palvelemaan omia tarkoitusperiään. Tasapainoiselta Lutherilta olisi Valtosen mukaan jäänyt uskonpuhdistus kokonaan aikaansaamatta.
Valtonen kirjoittaa, että tätä selitysmallia voidaan väittää uskon psykologisoinniksi. Hän näkee silti, että psyyken haavojen parantaminen on osa kirkon saamaa tehtävää, jota ei voi irrottaa evankeliumin julistamisesta. Valtonen päättää kirjoituksensa toteamalla, että ”jokainen joutuu kantamaan haavojaan, mutta niiden laskeminen ja kipujen hyväksyminen voi auttaa matkalla eheyteen”.
Lue lisää tuoreesta Askel-lehdestä (Helmikuu 2012)