Kun messussa on saarnan aika, Juhani Holmaa usein vähän jännittää.
– Välillä saarnasta tulee outo, messun kokonaisuudesta irrottautuva esitelmä. Messu on alusta loppuun kristinuskon ytimessä, mutta joskus käy niin, että saarnassa pappi eksyy kontekstista, Kirkon koulutuskeskuksessa jumalanpalveluselämän kouluttajana työskentelevä Holma sanoo.
Hän kommentoi ulkoministeri Timo Soinin viime viikolla Kotimaa24:lle esittämää kritiikkiä. Katolilaisen Soinin mukaan luterilaisella kirkolla on julistuksessaan vaikeuksia erottaa kristinuskon ydin ja kehälliset asiat.
”Jos ihmiset osaavat vielä saarnata, sillä on myös kuulijoita. Mutta eivät ihmiset halua mennä kenenkään omia elämänfilosofioita tulkitsemaan”, Soini lausui ja kehotti pappeja rohkeaan julistustyöhön.
Tuomasmessun perustajat Olli Valtonen ja Miikka Ruokanen antoivat niin ikään hiljattain synkän kuvan luterilaisen kirkon saarnoista Tuomasmessu-lehden haastattelussa. Valtosen mielestä saarnoista voisi jopa luopua ”ainakin, jos puhujalla ei ole tekstissään edes yhtä uutta oivallusta”.
Juhani Holma kertoo hänkin seuranneensa huolestuneena kirkon saarna- ja sananjulistuskulttuuria. Ongelma on hänen mielestään ensisijaisesti tyylissä, mutta tyylin ongelmat vuotavat helposti sisältöön.
– Retoriikan taju on hukassa. Joskus saarna on tajunnanvirtaa sen sijaan, että siinä keskityttäisiin tiiviisti ytimeen. Se tekee luterilaisen kirkon saarnoista esitelmämäisiä.
Holma ei toisaalta täysin allekirjoita Soinin luomaa jakoa ytimeen ja kehälliseen.
– On hyvä, että elävästä elämästä tuodaan tarttumapintoja. Kyllä saarnan pitää kestää se, että se parhaalla mahdollisella tavalla liitetään elämään.
”Ydin ei muutu, mutta tapa puhua siitä elää ajassa”
Homiletiikan eli saarnataidon kouluttajana Kirkon koulutuskeskuksessa työskentelevä Mika Aspinen kiittelee Timo Soinia siitä, että hän on pannut itsensä likoon julkaisemalla oman pääsiäissaarnansa. Ja kun Soinin kaltainen taitava kynänkäyttäjä kritisoi kirkon julistustyötä, sitä kannattaa Aspisen mielestä kuunnella.
Hän kertoo kuitenkin Juhani Holman tapaan vierastavansa Soinin luomaa vastakkainasettelua ytimen ja kehällisen välille.
– Soinin ajatukseen siitä, että julistuksessa tulisi keskittyä kristinuskon ytimeen, on sinänsä helppo liittyä. Erimielisyyttä siitä, pitääkö saarnan olla Kristus-keskeinen, ei saada aikaan. Mutta jos koko maailma on Jumalan luomaa, mikä sitten on kehällistä?
– Ydin ei muutu, mutta tapa puhua siitä elää ajassa. Yleensä kun joku sanoo, ettei kirkko keskity ytimeen, hän tarkoittaa, että ydintä ei sanoiteta sillä tavalla kuin hän toivoisi.
Aspinen muistuttaa, että saarnavuoro saattaa seurakuntatyössä tulla vastaan kymmeniä kertoja vuodessa. Silloin pappi joutuu miettimään, miten kristinuskon ydin puetaan sanoiksi siten, ettei pelkästään toisteta samoja sanoja.
– Saarna tulisi valmistaa niin, että siinä liitytään ytimeen ja myös siihen aikaan, jossa eletään. Kukaan ei väitä, että tässä oltaisiin erityisen hyviä, mutta ne, joille tehtävä on uskottu, ovat hyvin tietoisia tehtävän haasteellisuudesta. Siksi ajattelen, ettei kritiikki osu maaliin, Aspinen sanoo.
– Ydinongelma ei ole se, että papit eivät saarnaa Kristuksesta. Se olisi epäreilu väite. Pikemmin papit kipuilevat sen kanssa, miten sanoittaa viesti tuoreesti, merkityksellisesti ja puhuttelevasti.
Saarnan muotoon liittyvät ongelmat ovat hänen mielestään koko suomalaisen kulttuurin ongelmia. Puhetaidon opetusta on Suomessa ollut tähän asti vähän. Kehnoja puhujia löytyy niin kirkosta kuin muualtakin yhteiskunnasta.
– Jos nykymallinen saarna, tai mielikuva siitä, ahdistaa sekä pitäjää että kuulijaa, niin kyllähän meillä täytyy olla varaa kehittää sitä.
Nuorisossa lupaus paremmista saarnoista
Juhani Holma ja Mika Aspinen kehuvat molemmat nuoria pappeja.
– Olen kuullut monia nuorten pappien saarnoja, jotka ovat lähteneet evankeliumitekstistä ja haastaneet kuulijaa uskon ja elämän näkökulmasta. Nuoret ovat toivon merkki sananjulistamisen tilanteen parantumisesta, Holma sanoo.
Aspinen uskoo niin ikään tilanteen paranevan vähitellen, kun esiintymään tottuneet sukupolvet astuvat saarnastuoliin. Hän kertoo huomanneensa omien lastensa koulunkäyntiä seuratessaan, että puhetaidon opetus on tullut kouluihin.
Saarnaa valmistelevia kollegoitaan Juhani Holma kehottaa keskittymään yhteen teemaan ja pyrkimään kuulijoiden kanssa dialogiin. Aspinen toivoo saarnan valmistelijoilta intoa ja rohkeutta.
– Ole liikkeellä omalla persoonallasi. Saarnaamisessa saa olla erilaisia tyylejä. Innostuneisuus tekstiä kohtaan välittyy myös kuulijoille. Jos tekstissä on ollut jokin haastava kohta, sekin saa näkyä, Aspinen sanoo.
– Yksittäisiä taikakeinoja tai patenttiratkaisuja saarnan valmistamiseen ei ole. Jos olisi, ne olisi varmaan jo julkaistu.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Ulkoministeri Soini pääsiäissaarnansa palautteesta: ”Jos osataan vielä saarnata, on myös kuulijoita”
”Kirkon tehtävä ei ole mukautua vaan auttaa perille” – Timo Soini piti pääsiäissaarnan blogissaan
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.