Luottamushenkilö Pipsa Wilhelms Jyväskylästä: ”Paineessa hioutuu timanttisen hyviä päätöksiä”

Eri ryhmien väliset kiivaatkin keskustelut ovat jyväskyläläisen kirkkovaltuutetun Pipsa Wilhelmsin mukaan luottamustehtävien suola ja sokeri.

– Vain yhdessä puhuen ja paineessa hioutuu timanttisen hyviä päätöksiä.

Kahden lapsen äiti ja yhteisöpedagogiikan opiskelija on ryhmädynamiikasta kiinnostunut ryhmätyöihminen. Ryhmässä toimimisen saloja hän on oppinut partiossa 7-vuotiaasta saakka. Partioyhteisö on edelleen tärkeä osa koko Wilhelmsin perheen elämää.

Pipsa Wilhelms oli aiemmin pitkään mukana kunnallispolitiikassa. 12 vuotta sitten hän päätti, että haluaa ymmärtää myös seurakunnan näkökulmia sisältä päin ja lähti ehdolle seurakuntavaaleihin.

– Olen usein törmännyt seurakunnassa siihen, että hyvin erilaisista taustoista ja erilaisin tavoittein mukana olevat ihmiset voivat löytää toisensa ja yhteisen sävelen.

– Näin tapahtuu, kun ei anna ensivaikutelman hämätä, vaan kiinnostuu aidosti toisista ihmisistä.

Ihmisiä koskevissa päätöksissä on vaikea tehdä korjausliikkeitä.

Wilhelms painottaa, että omia näkemyksiään ei kannata valaa sementtiin. Jos saa jostakin asiasta uutta tietoa ja uudet näkökulmat vakuuttavat, on järkevää muuttaa ajatteluaan. Kyse ei ole takinkääntämisestä vaan viisaudesta.

Henkilöihin liittyvät päätökset ovat Wilhelmsin mukaan luottamushenkilölle kaikkein vaikeimpia.

– Jos joku tehtävä lakkautetaan ja henkilö irtisanotaan, se vaikuttaa aina monin tavoin myös jäljelle jäävään työyhteisöön. Ihmisiä koskevissa päätöksissä on vaikeampi tehdä korjausliikkeitä kuin materiaalisia asioita koskevissa päätöksissä.

Kirkon ja yhteiskunnan välinen vuoropuhelu on Wilhelmsin mukaan erittäin tärkeää. Hän uskoo, että kirkolla on tulevaisuus niin kauan, kun se on matalan kynnyksen kansankirkko, jossa seinät ovat leveällä ja katto korkealla ja kaikki ihmiset hyväksytään oikeasti mukaan.

– Haluan puolustaa avointa, suvaitsevaista ja tasa-arvoista kirkkoa.

– Omassa nuoruudessani pappeja pelättiin, mutta nykyisin haluan käydä keskusteluja papin kanssa tasaveroisena ihmisenä. Papin ei kuulu opettaa muita ylhäältä päin, vaan olla auttamassa ja palvelemassa seurakuntalaisia yhteisellä matkalla.

Kukaan ei saa joutua pelkäämään seurakunnan tilaisuuksissa.

Wilhelms kokee pystyneensä Jyväskylän seurakunnan luottamushenkilönä ja keskusta-alueen alueneuvoston puheenjohtajana vaikuttamaan omassa kotiseurakunnassaan. Alueneuvosto on tukenut aluekappalaista toteuttamaan vahvasti avoimen kirkon ajatusta.

Pari vuotta sitten Wilhelms teki kirkkovaltuustolle aloitteen budjettiprosessien uudistamisesta ja aloite meni läpi. Ideana on edistää hyvää johtamista ja laadukasta toiminnan arvioimista sekä tehdä päätöksenteon prosesseista selkeämpiä.

– Vaikutukset alkavat vähitellen näkyä. Ihmiset ymmärtävät, missä vaiheessa mihinkin päätökseen voi parhaiten vaikuttaa.

Wilhelms iloitsee siitä, että kirkko ja sen työntekijät ovat nousseet julkisuudessa esiin yhteiskunnallisina keskustelijoina ja vaikuttajina.

Hän painottaa, että kirkon on myös itse näytettävä esimerkkiä esillä pitämissään asioissa, kuten suvaitsevaisuudessa tai nollatoleranssissa kiusaamisen suhteen.

– Kukaan ei saa joutua pelkäämään seurakunnan tilaisuuksissa.

Wilhelmsin mukaan kirkon on syytä keskittyä siihen, missä se on hyvä: auttamaan ja kulkemaan ihmisten rinnalla ilossa ja surussa, hädässä ja perusarjessa.

Usko on minulle hyvin arkinen asia.

Lisäksi kirkon on elettävä ajassa ja uskallettava joissain asioissa myös muuttua. Esimerkiksi sunnuntaiaamun kello 10 messu saa Wilhelmsin kysymään: Tavoitammeko me todella sen kautta ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla?

Usko merkitsee Pipsa Wilhelmsille jo lapsena syntynyttä tietoisuutta siitä, että kaiken taustalla on jotakin suurempaa. Jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten samanlaisina toistuvat osat tuovat hänelle turvaa ja tunteen jatkuvuudesta.

– Usko on minulle hyvin arkinen asia. Toisaalta kirkkomme on vähän turhankin karu. Kaipaisin enemmän sellaisia uskonnollisia tapoja, jotka vetoavat tunteisiin ja aisteihin.

Lähetystyön tulisi läpäistä kaikki työalat.

Hyvinkään seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtajalle Pentti Helttuselle on tärkeää, että seurakunta toteuttaa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä lähellä ja kaukana. Lähetystyön tulisi hänen mukaansa läpäistä seurakunnassa kaikki työalat ja olla punaisena lankana kaikessa kirkon työssä.

Usko kolmiyhteiseen Jumalaan on eläkkeellä olevalle rakennusinsinöörille ja merkonomille elämän tärkein asia. Hänellä on puolisonsa Liisan kanssa viisi aikuista poikaa ja seitsemän lastenlasta. Seurakunnan luottamustehtävistä hänellä on kaikkiaan vajaan 30 vuoden kokemus.

– Lähetystyön ja perhetyön lisäksi olen kiinnostunut taloudesta ja hallinnosta. On ollut mukavaa tuoda omaa työkokemustaan ja osaamistaan seurakunnan käyttöön.

Jäsenkatoon pitäisi kyllä reagoida, mutta ei niin, että tingitään opista.

Helttusen mukaan kirkossa on menty hyvään suuntaan siinä, että seurakuntien päätöksentekoa on siirretty enemmän virkamiehille ja hallintoa on virtaviivaistettu.

Sen sijaan häntä huolestuttaa se, että kirkko on osittain luopunut Raamatun ilmoituksesta ja omasta tunnustuksestaan yrittäessään ehkäistä jäsenkatoa ja säilyttää verotulonsa.

– Jäsenkatoon pitäisi kyllä reagoida tosissaan, mutta ei niin, että tingitään opista jäsenten enemmistön toiveiden mukaan.

– Katekismus opettaa, että ”Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia”. Meidän olisi hyvä muistaa tämä joka päivä.

Luottamustehtävien hoitaminen vie oman aikansa.

Luottamushenkilöuransa parhaat ja haastavimmat hetket Pentti Helttunen on kokenut ollessaan mukana tekemässä henkilövalintoja. Joskus niissä on onnistuttu ja toisinaan taas ei.

Helttunen ei enää aio asettua ehdolle tämän syksyn seurakuntavaaleissa. Uusia päättäjiä hän rohkaisee toteamalla, että seurakunnat kouluttavat ja opastavat hyvin tehtäviin ja vanhoilta konkareilta voi aina kysyä neuvoa. Monenlaisia opaskirjojakin on saatavilla.

Luottamushenkilöiltä vaaditaan Helttusen mukaan ennen kaikkea kristillistä vakaumusta, yhteistyökykyä, sitkeyttä, sitoutumista, paneutumista, vastuullisuutta ja kykyä ottaa kantaa.

– On myös hyvä tiedostaa, että luottamustehtävien hoitaminen vie oman aikansa.

Kuva: Olli Seppälä

Kotimaa Pro ilmestyi tänään torstaina 27.9. ensimmäistä kertaa Kotimaa-lehden välissä painettuna liitteenä. Tämä juttu on osa liitteen avausjutusta. Teemana on seurakuntavaalit. Seuraavan Pro-liitteen teema on talous ja se ilmestyy lehden välissä 1.11. Myös
Kotimaa Pro
-nettisivusto palvelee vielä tämän vuoden loppuun saakka.

Lue myös:

Kotimaa Pro -verkkosivusto muuttuu painetuksi printtilehden liitteeksi

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliYhtä esitetään vangittavaksi Kiihtelysvaaran kirkkopalosta – kolme muuta vapautetaan
Seuraava artikkeliKommentti: Kai Sadinmaa ryhtyi Kemijoen piispaksi – karnevalisoi kapitulin ja kantelut

Ei näytettäviä viestejä