Heinolalaisen seurakunnan luottamushenkilön Liisa Aallon, 69, tausta suhteessa kotiseurakuntaansa on erikoinen.
Hänen siunattiin työhön Heinolan maaseurakuntaan joulun alla 1989 suntion, siivoojan ja emännän tehtäviin. Vajaat kymmenen vuotta myöhemmin maaseurakunta ja kaupunkiseurakunta yhdistyivät ja Aalto siirtyi Heinolan seurakuntayhtymän palvelukseen.
Aallon mukaan kaupunkiseurakunnan työyhteisö oli oireillut jo vuosia ennen yhdistymistä. Yhdistymisen myötä ongelmat siirtyivät myös maaseurakuntaan. Vakavan kiusaamisen uhreja on ollut Aallon mukaan vuosien aikana kuusi ja hän oli yksi heistä.
– Sain esimieheltä herjaavan kirjeen, en päässyt enää kaikkiin luottamusmieskoulutuksiin ja sain myös tekaistuja huomautuksia ja varoituksia. Kun työterveyshuolto ehdotti muutoksia henkilöstöjohtoon, työterveyspalvelut siirrettiin toiseen paikkaan, Aalto kertaa muistojaan.
Seurakuntien viran- ja toimenhaltijain liitto teki asiasta lopulta tutkintapyynnön poliisille. Kahden ja puolen vuoden tutkinnan jälkeen poliisi totesi, ettei näyttöä työpaikkakiusaamisesta ole.
Pian poliisin päätöksen tultua Liisa Aalto irtisanottiin ilman irtisanomisaikaa kirkkoneuvoston yksimielisellä päätöksellä. Irtisanomispäivä 2.2.2005 on jäänyt lähtemättömästi Aallon mieleen.
Irtisanominen todettiin sittemmin työsopimuslain mukaan perusteettomaksi ja yhdenvertaisuuslain mukaan laittomaksi. Heinolan seurakuntayhtymä maksoi Aallolle korvauksia yhteensä 33 000 euroa.
Nyt Aallolla on kuitenkin menossa kymmenes vuosi seurakunnan luottamushenkilönä. Hän on nykyään Heinolan seurakunnan kirkkovaltuutettu sekä kirkkoneuvoston varajäsen.
Miten ja miksi päädyit ehdolle seurakuntavaaleissa?
– Seurakuntalaisilta tuli pyyntö asettua ehdokkaaksi. Ensin ajattelin, että ei koskaan. Sitten seurakuntalaisilta saamani palaute ja luottamus antoivat minulle voimia lähteä mukaan. Ajattelin, että jospa luottamushenkilönä voisin edelleen palvella seurakuntalaisia, vaikka työni oli mielivaltaisesti katkaistu kesken.
– Tahdon vaikuttaa luottamustehtävässä seurakunnan hallintokulttuuriin. Se ei ole oikealla tiellä. Päätöksenteon pitää olla avointa, perustua tosiasioihin ja rehellisyyteen. Kaikessa pitää mennä seurakuntalaisten etu edellä.
– Kokonaisuutena päätöksenteko on seurakunnassa jopa turhauttavaa, sillä valtuutetut eivät syystä tai toisesta ole ottaneet paikkaansa seurakunnan korkeimpina päättäjinä.
Onko ollut vaikeaa olla kokouksissa? Millaisia tunteita luottamushenkilöuraasi liittyy taustasi vuoksi?
– Ensimmäiseen kokoukseen meno valtuutettuna oli vaikeaa, mutta päätin hoitaa luottamustehtävän parhaani mukaan. Kokouksissa olen huomannut painostavan ilmapiirin. Useasti on ollut tunne, että en kuulu joukkoon. Valtuutetulle tärkeitten taustatietojen saannissa minulla on ollut vaikeuksia. Koen, että en ole tullut kuulluksi luottamushenkilönä.
– Irtisanomiseni oli äärimmäisen räikeä teko. Luottamukseni seurakunnan hallintoon meni eikä tule koskaan takaisin. Mutta uskon vahvasti että oikeus vielä voittaa.
Millainen henkilö sopii mielestäsi luottamustehtävään?
– Luottamushenkilölle tärkeät ominaisuudet ovat rehellisyys, toisen ihmisen kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus, luotettavuus, yhteistyökyky sekä kuuntelemisen taito.
Mikä on ollut sinulle vaikein päätös luottamushenkilönä? Entä mieluisin?
– Jokainen päätös on vaikea, jos kaikkia päätöksen tueksi tarvittavia taustatietoja ei ole saatavilla tai niitä ei jostain syystä tuoda esiin, esimerkiksi liitteet puuttuvat.
– Mieluisa minulle on jokainen oikeudenmukainen päätös, jossa korjataan vääryyttä sekä päätökset, jotka koituvat ihmisen sekä elinympäristön ja luonnon hyväksi.
Mitä kirkon jäsenyys ja usko sinulle merkitsevät?
– Kymmenen käskyä ovat minun uskontoni jo pyhäkoulusta asti. Minun uskoni on horjunut Heinolan seurakunnan hallinnon toimien johdosta niin, että oman seurakunnan kirkkoon en pysty menemään enkä pysty osallistumaan kotiseurakuntani tilaisuuksiin. Lähiseurakunnan tilaisuuksissa toki käyn.
Mitä ajattelet uskonnon ja politiikan yhdistämisestä?
– Reilu peli eli politiikka on vahvasti seurakunnan hallinnossa mukana. Mielestäni poliittiset suunnat tulee näkyä avoimesti vaaleissa, sillä silloin kunkin ihmisen arvovalinnat tulevat näkyväksi. Itse olen SDP:n jäsen ja ylpeä työläisjuuristani, mutta olen kokenut että seurakunnan hallinnossa työläistaustaa ei suvaita, ja se on sanottu ääneenkin.
Kuva: Liisa Aallon kotialbumi