Luonto puhuu: Puhuttelipa muuan kottarainen vuoteeseen juuttunutta ritaria

Kotimaan Luonto puhuu -sarjassa ihminen kohtaa mystisiä asioita luonnossa. Tällä kertaa kottarainen tapaa ritarin.

KEVÄÄN MUUTTOLINNUISTA varhainen yllättäjä minulle on kottarainen. Ensimmäiset pikkuparvet ilmestyvät jo maaliskuun alkupuolella. Tapaaminen on joka vuosi yhtä mieluisa. Läheltä katsottuna kottarainen on kaunis ja värikäs. Sen höyhenpeite hohtaa valossa metallinsävyisenä.

Kottarainen (Sturnus vulgaris) on yksi maailman levinneimpiä ja yleisimpiä lintuja. Se on myös luokiteltu yhdeksi haitallisimmista vieraslajeista. Valtavat kottaraisparvet aiheuttavat maanviljelijöille haittaa.

Suomessa kottaraiskanta on vähentynyt eikä meillä enää nähdä kymmenientuhansien lintujen syysparvia. Kanta väheni 1970-luvulta alkaen maatalouden kokiessa muutoksia. Kottarainen luokitellaan kuitenkin meillä yhä elinvoimaiseksi.

Kottarainen pesii koloissa ja pöntöissä peltomaisemista taajamiin ja vesijättömailta karjatiloille.

Kottaraista on Suomessa aiemmin kutsuttu (virheellisesti) mustarastaaksi, joka vielä 1900-luvun alussa oli vähälukuisempi ja eteläinen laji. Myös nimityksiä musta kottarainen ja varpulainen on lajista käytetty.

TARINA KERTOO ritarista, joka lähti ristiretkelle. Hänen jalona tavoitteenaan oli tappaa mahdollisimman paljon vääräuskoisia.

Matkalla ritari sairastui ja joutui jäämään majataloon. Sen ikkunasta hän näki kottaraisen puuhailevan lähipuussa.

– Mitä tuokin tyhmä luontokappale luulee tekevänsä, ritari puhisi harmistuneen.

Seuraavana yönä kottarainen lennähti avoimesta ikkunasta ritarin vuoteen viereen. Tämä heräsi ja näki linnun istuvan tuolin käsinojalla. Ritari ei kuitenkaan pystynyt liikkumaan eikä saanut sanaakaan suustaan.

– Tulin kertomaan, että olen pesänrakennuspuuhissa, lintu sanoi ja lensi pois.

Aamulla ritari pystyi taas liikkumaan.

– Minä vielä tapan tuon kirotun linnun, ritari puhisi entistä kiukkuisempana.

Yöllä taas lintu tuli ritarin huoneeseen, ja taaskaan hän ei pystynyt liikkumaan. Lintu sanoi:

– Jumala pyysi kertomaan, että sinä et enää koskaan tapa ketään, sillä et pysty liikkumaan ennen kuin sydämessäsi kadut kiukkuasi ja kaikkea tekemääsi väkivaltaa.

Kesti kolme vuotta ennen kuin ritarin sydän alkoi sulaa ja hän sai vähitellen liikuntakykynsä takaisin.

Päästyään kotilinnaansa ritari määräsi, että hänen suvulleen on maalattava uusi vaakuna.

– Mitä siihen kuvataan, kysyi taiteilija.

– Tehkää vaakunaan kuva kottaraisesta rauhanlehvä suussaan.

Rukous

Taivaan Kottarainen,

laita meille kaikille

lehvä suuhun,

jotta olisimme hiljaa

jotta miettisimme rauhaa,

jotta sydämemme sulaisi.

Aamen.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeli”Kambodžan luterilaisen kirkon kasvu perustuu kolme­kymppisten paikallisten naisten hyvään johtajuuteen” – Sara Latvus ja Tuomas Meurman tekevät työtä vähemmistö­kirkon kanssa
Seuraava artikkeliKolumni: 聖經 – jos kiinalaiset karaktäärit tuntuvat oudolta, tunne on sama kuin lukutaidottomalla

Ei näytettäviä viestejä