Luonto puhuu: Pitkospuilla ihminen kulkee erotettuna maastosta ja samalla erityisellä tavalla osana luontoa

Seurakuntien metsät ovat taloudellisesti tärkeitä mutta niillä on myös usein virki

Kesällä iltapäivälehdessä oli juttu, jossa luontokuvaaja kohtasi suon keskellä pitkospuilla seisseen suden. Susi lähestyi uteliaana kuvaajaa, joka piti kuitenkin sen verran meteliä, että susi perääntyi.

Kävelin itsekin kesällä pitkospuita Siikanevan soidensuojelualueella Ruovedellä. En kohdannut pitkospuilla sutta vaan yhden maamme suurimman hämähäkin, rantahämähäkin eli rantaraitulin (Dolomedes fimbriatus). Hassu nimi kertoo, että hämppiksessä oli raitoja.

Siikanevan pitkospuut johtivat alueelle, jossa läheisen Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäaseman tutkimuslaitteita oli tositoimissa. Laitteet mittaavat hiilidioksidin ja metaanin vaihtoa suon ja ilmakehän välillä. Ekosysteemiaseman valkoiset häkkyrät, jotkut kuin jääkaappeja, näyttivät oudoilta ikiaikaisen suomaiseman keskellä.

Pitkospuiden kulkeminen on erityinen kokemus. Siinä ihminen on erotettu maastosta, hän kulkee ikään kuin luomakunnan herrana vaikeiden paikkojen yli kuivin jaloin. Samalla tunne on kuin pääsisi erityisellä tavalla osaksi luontoa.

PITKOSPUUT ON yleisesti käytetty sanallinen tai kuvallinen vertauskuva kirkollisissa yhteyksissä. Pitkospuut on nähty kaitana tienä, joka johtaa kotiin. Tästä kertoo myös seuraava tarina.

Pyhiinvaeltaja kulki tietä pitkin.

– Minne matka, kysyivät vastaantulijat.

– Taivaaseen, sanoi pyhiinvaeltaja pyyhkien hikeä otsaltaan

Yleensä vastaantulijat tyytyivät vastauksen kuultuaan vain puistelemaan päätä ja jatkoivat matkoihinsa. Mutta kerran eräs nainen jäi juttelemaan.

– Ei tätä tietä taivaaseen pääsee. Tämä johtaa syntiseen kaupunkiin.

– Niinkö, sitten minun täytyy etsiä toinen tie, vastasi pyhiinvaeltaja huolestuneena.

– Minä voin neuvoa oikotien. Se kulkee suoalueen läpi, mutta siellä on pitkospuut pahimpien paikkojen yli.

Niin pyhiinvaeltaja suuntasi naisen ohjeen mukaan suolle. Hän käveli pitkopuita pitkin, mutta aurinko paistoi suoraan silmiin ja hänen jalkansa lipesi. Pyhiinvaeltaja putosi suonsilmään, upposi ja kuoli.

Asia selvisi paikallisille myöhemmin, kun pyhiinvaeltajan sauva ja reppu löytyivät suosilmän vierestä.

– Hän pääsi taivaaseen nopeammin kuin arvasikaan sanoi oikotien neuvonut nainen.

Sen jälkeen paikkakuntalaiset kutsuivat pitkospuita taivastieksi.

Rukous

Oi Herra, sinun ristisi toimikoon pitkospuina kun me kuljemme läpi elämän ja kuoleman valtakuntien kohti taivaan valoa. Aamen.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKirkko ja minä: Gloria Lapitani tuli Suomeen kolmen lapsen kanssa pakkasella ilman talvivaatteita, mutta pian hän jo auttoi muita
Seuraava artikkeliPiispa Mari Leppänen on vieraana Radio Dein ja Kotimaan Piispan kyselytunnilla

Ei näytettäviä viestejä