Luonto puhuu: Harrastaako Jumala pieniä valkoisia valheita?

Kirkkoherra päätti lähteä pyhiinvaellukselle mukanaan aimo annos hurskasta mielenlaatua. Mutta mitä tehdä, kun kengät alkavat hiertää? Luonto puhuu -tarinoissa ihminen kohtaa Jumalan yllättävissä tilanteissa. Tällä kertaa on kyse lanttuperhosesta.

***

Tämä on ollut huono perhosvuosi. Tosin joku toinen sanoisi, että ei suinkaan, ihan hyvä perhosvuosi tämä on ollut.

No, voin puhua vain omasta puolestani ja mökkini lähitienoosta. Esimerkiksi sinisiipiä on ollut erikoisen vähän, kuten monia muitakin päiväperhosia.

Mutta lanttuperhosia on viime viikkoina riittänyt. Usein niitä luullaan kaaliperhosiksi, kuten muitakin valkoisia päiväperhosia.

Kaaliperhonen on kuitenkin Suomessa pääasiassa vaeltaja. Se saattaa talvehtia kotelona, kunhan talvi ei ole liian kova. Lanttuperhonen sen sijaan on maamme toiseksi runsaslukuisin päiväperhonen tesmaperhosen jälkeen.

Lanttuperhonen muistuttaa pienikokoista kaaliperhosta. Lisäksi lanttuperhosen voi sekoittaa naurisperhoseen ja senkin puolestaan kaaliperhoseen.

Hauskaa, eikö totta!

***

Tarina kertoo kirkkoherrasta, joka päätti lähteä pyhiinvaellukselle. Hän valmistautui matkaan hyvin, hankki muun muassa jämäkät vaelluskengät, anatomisen rinkan ja alumiinisen vaellussauvan.

– Jumala, tee jalkani vahvoiksi ja askeleeni kevyiksi.

– Voi voi, Jumala ajatteli tykönänsä. – Taas yksi pyhiinvaeltaja, joka uskoo rukoukseen enemmän kuin treenaamiseen.

– Jumala anna minulle tahraton mieli ja lapsen silmät nähdä maailma kuin ensimmäisen kerran.

– Voi voi, ajatteli Jumala tykönänsä. – Taas yksi pyhiinvaeltaja, jolla on enemmän kuvitelmia kuin realismia.

– Jumala, vielä yksi pyyntö, lähetä matkani varrelle valkoisia kaaliperhosia, niin tiedän sinun siunaavan minua, anna uskoni vahvistua ja sieluni nousta sinun valtakuntaasi.

– Voi voi, ajatteli Jumala tykönänsä. – Taas yksi pyhiinvaeltaja, joka luulee olevansa ainut matkalainen.

Ja niin matka alkoi.

Seuraavana päivänä kengät hiersivät, eivätkä maisemat olleet kauniita, sillä matkan rasitukset saivat kirkkoherran pahalle tuulelle. Häntä kadutti, että ylipäätään lähti koko reissulle.

– Sentään Jumala antoi kaaliperhoset. Niistä saan voimaa ja lohtua, kirkkoherra sanoi, ja teiden varsilla ja niityillä valkoiset perhoset tanssivat kuin huolta vailla.

– Voi voi, ajatteli Jumala tykönänsä. – Taas yksi pyhiinvaeltaja, joka ei erota lanttuperhosta kaaliperhosesta.

Rukous

Jumala, sinun enkelisi

ovat valkoisia perhosia,

mutta me ihmiset

olemme mustia varjoja

kunnes sinun valosi

muuttaa kaiken.

Aamen.

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliEläke­pappia luultiin Lähetys­hiippakunnan papiksi – ei saanut toimittaa ehtoollis­kirkkoa Huittisissa
Seuraava artikkeliJohn Vikström ja Kimmo Kääriäinen arvioivat Mihail Gorbatshovin elämän­työtä – ”Hän ei pystynyt hallitsemaan muutosta, mutta se ei mitätöi merkitystä”

Ei näytettäviä viestejä