Osaammeko enää lohduttaa ja antaa tukea toisillemme, elämässä kun tapahtuu koko ajan niin ikäviä asioita. Hoitoon on joskus vaikea päästä, varsinkin jos mieli järkkyy. Tuntuu, ettei ole ketään, joka meitä voisi auttaa tai edes kuunnella. Olemmeko menettämässä toistemme kohtaamisen taidon?

Ihailemme uutta tapaamme viestittää. Keskustelemme kyllä innokkaasti somessa erilaisilla foorumeilla ja alustoilla sekä lehtien mielipidepalstoilla.

TARVITSISIMME KUITENKIN ihan tavallista arkista kommunikaatiota, myös fyysistä yhdessäoloa toistemme kanssa. Tämä ihmisten tarve läheisyyteen näkyy parhaiten kaupoissa. Näemme, kuinka ihmiset pysähtyvät kiireettömästi syvällistenkin keskustelujen äärelle.

Me tarvitsemme fyysisiä kohtauspaikkoja, missä voisimme rauhassa keskustella elämämme iloista ja suruista. Kirjastot ovat hyviä kokoontumispaikkoja, mutta sielläkin pitää olla hiljaa, ettei häiritse muita.

Ihmiset eivät enää vieraile toistensa luona, kun kyläilykulttuurikin on hävinnyt. Olemme menossa uutta aikaa kohti. Jotain on kehiteltävä että voisimme paremmiin. Yksistään psyykettä hoitava lääketeollisuus kun ei voi auttaa pahaan oloomme.

Keskustellaan keskenämme vaikka liikennevälineissä, linja-autopysäkeillä, siellä missä ihmisiä liikkuu, niin voimme kaikki ainakin pikkuisen paremmin!

Birgitta Wulf
Salo