Useimmille työntekijöille leirityö on yksi vaativimmista tehtävistä. Erityisesti rippileirien tapahtumat aina silloin tällöin ovat päätyneet lehtiotsikoihin saakka.

Monet rippikoululeirit sujuvat hienosti, mutta toisinaan nuorten haasteet ryhmässä toimimisen, keskittymisen ja tiedollisen oppimisen suhteen asettavat yhä suurempia vaatimuksia työntekijöiden jaksamiselle. Myös sosiaalisen median puolella tapahtuva aktiivisuus vaikuttaa leirin kulkuun, nettiin päätyvää sisältöä ei paljoakaan voi hallita. 

Leirin turvallisuusasiakirjaa laadittaessa olisi periaatteessa arvioitava riskit kattavasti. Talven ja kevään tutustumiset sekä vanhemmilta nuorten tilanteesta pyydetyt ennakkotiedot eivät kuitenkaan välttämättä riitä kertomaan, millaisiin tilanteisiin kesän leireillä ajaudutaan. Näistä voi koitua myös oikeudellisia seuraamuksia.

Leirin ohjelma- ja turvallisuusvastuusta saatava korvaus on lähinnä muodollinen, ja toisin kuin leiripäiväraha, se vieläpä on veronalaista tuloa. Leirityölle on toki sopimuksissa muutakin korvausta esimerkiksi leirivapaapäivien muodossa, mutta näiden määrästä olkoon omat pohdintansa. Fokuksessa on se, että leirin johtajan palkkion (johtajalisän) euromäärän suhde lisätyöhön ja vastuuseen nähden on erityisen epäsuhtainen. 

Yritystoiminnassa sijoitetun pääoman tuotto (ROI) kertoo, kuinka tehokkaasti yrityksen tai sijoituksen varat ovat tuottaneet voittoa suhteessa sijoitettuun pääomaan. Se auttaa arvioimaan kannattavuutta ja vertailemaan eri sijoituskohteiden tuottavuutta.

Kirkkokin voi miettiä, onko kirkollisverotulon käytölle eri hyötysuhteita tai prioriteetteja: Kunnon johtajalisällä olisi konkreettinen voima ilmaista vastuunkantajalle työn painoarvo, eikä tämä voi olla heijastumatta positiivisesti leirityön vaikuttavuuteen. Onnistuneet lapsuuden ja nuoruuden leirikokemukset jättävät monille osallistujille koko elämän kestävän hyvän muiston seurakunnasta.

Jatkuvasti suuren tuoton tarjoava varojen sijoituskohde on talousteoreettinen fantasia. Mutta kirkolla tällainen ihmeellisesti tuottava, veroeurojen ensilinjan kylvöpaikka on. Miksi siis emme kiireesti heitä enemmän jyviä?

Petteri Tuulos
Oulu