Lehtori Esko Nevalainen puolustaa mielipidekirjoituksessaan (9.4.) nykyistä oman uskonnon opetuksen mallia. Nevalainen perustelee näkemyksensä hyvin, mutta opponoin muutamaa huomiota hänen puheenvuorostaan.

En ole samaa mieltä siitä, että nykyinen uskonnonopetuksen malli olisi toimiva. Nykyinen malli mahdollistaa koulun katsomusopetuksen ulkopuolelle jäämisen ja asettaa vähemmistöuskonnot eriarvoiseen asemaan muodolliset kelpoisuusehdot täyttävien opettajien puutteen vuoksi. Nykyinen malli myös jakaa oppilaat katsomuksen perusteella eri ryhmiin, mikä on vanhanaikaista moninaistuvassa yhteiskunnassa.

On perusteltua pitää tärkeänä lapsen oikeutta tutustua perheensä katsomukseen. Tämän ei kuitenkaan pidä olla yleissivistävän opetuksen tehtävä. On perheiden ja uskonnollisten yhdyskuntien vastuulla tarjota lapsille ja nuorille mahdollisuus tutustua omaan katsomukseen henkilökohtaisella tasolla. Koulun tehtävä on tarjota kattava yleissivistys eri katsomuksista ja välineet monilukutaitoon.

Olen samaa mieltä siitä, että jos uudistusta ei toteuteta perusteellisesti, kehnoon lopputulokseen ajautuminen on mahdollista. Uuden oppiaineen ei tule perustua elämänkatsomustiedon tai evankelisluterilaisen kristinuskon opetussuunnitelmiin. Oppiaineelle pitää luoda täysin uusi opetussuunnitelma, joka tarjoaa mahdollisimman kattavan yleissivistyksen eri katsomusten suhteesta inhimilliseen kokemukseen.

On totta, että maamme koulut kohtaavat erilaisia haasteita riippuen koulujen sijainnista. Uudistuksen tarkoitus ei kuitenkaan ole vastata paikallisiin ongelmiin. Tarkoitus on uudistaa vanhentunut oman uskonnon opetuksen malli yleissivistäväksi katsomusopetukseksi, joka tarjoaa nykyistä mallia paremman mahdollisuuden ymmärtää katsomuksia laaja-alaisesti sekä tulkita kulttuurisesti ja katsomuksellisesti moninaistuvan yhteiskunnan ilmiöitä.

Lauri Mäenalanen
TM, FM, peruskoulun uskonnon ja elämänkatsomustiedon lehtori