Aku Visala nosti Kotimaan haastattelussa ansiokkaasti esiin kysymyksen tahdon vapaudesta. Ihminen on Raamatun mukaan langennut olento, jonka synti erottaa Jumalasta. UT antaa varsin selkeän kuvan siitä, että ihminen ei aktiivisella toiminnallaan (ansioillaan) voi tätä kuilua ylittää, mutta Jumalalle se on mahdollista. Tässä prosessissa toteutuu ihmisen oman syntisyyden ja avuttomuuden tunnustaminen, kääntyminen ja armon vastaanottaminen.

Pelastus on siis mahdotonta ihmiselle ilman Jumalan armoa, joka tulee hänen osakseen Jumalan sanan kautta. Siksi on ensisijaisen tärkeää, että evankeliumi viedään eteenpäin, sekä kotimaassa, että lähetyskentillä.

Ajatus sidotusta ratkaisuvallasta johtaisi loppuun asti vietynä vastuuttomuuteen. Ilman valinnanvapautta ihminen on kuin vastuuton robotti, tai kuten Luther Sidotussa Ratkaisuvallassa esittää, juhta, jonka selässä istuu joko Jumala tai saatana, ja se kulkee, minne ohjastaja tahtoo. Toimettomuuden ja väärät valinnat voi aina panna sidotun ratkaisuvallan piikkiin.

Emme voi kieltää ihmiselle annettua vapautta ja vastuullisuutta kaventamatta ihmisyyttä. Jumalan rakkauden työn käsittämätön syvyys näkyy juuri siinä, että Jumala itse tuli ihmiseksi, Sanaksi, jotta häntä vastustanut/paennut ihminen voisi tulla täydellisesti vapaaksi – Jumalan lapseksi (Joh. 1:12). Meitä ei ”manipuloida” Jumalan lapsiksi, vaan me synnymme uudesti.

Raamatun mukaan valinta on väistämätöntä. Jumala kutsuu sanansa kautta. Hän haluaa sen saavuttavan kaikki luodut (Mark 16:15), mutta ihmiselle jää aina henkilökohtainen valinta – ottaako hän kutsun vastaan, vai valitseeko tien, joka vie poispäin Jumalasta. Siinä on ihmisen ainutlaatuinen asema luotuna – mahdollisuus kääntyä ja antaa itsensä Jumalalle. Vaikka on totta, että jokainen valittu on Jumalan valitsema, ei se loogisesti kumoa sitä, että myös ihminen itse on valinnut Jumalan tien. Se, että jotkut jäävät Jumalan valtakunnan ulkopuolelle, ei siis ole ristiriidassa Jumalan rakkauden ja armon kanssa.

Jarmo Harno
TkT
Helsinki