Edellisessä kirkkolaissa oli säädös, jonka perusteella papin piti ilmoittaa, jos hän oli siunannut hautaan henkilön, joka ei kuulunut hänen seurakuntaansa. Tuosta ilmoituksesta oli ainakin se hyöty, että jos seurakunta tai muu uskontokunta ei ollut muuten saanut tietoa jäsenensä kuolemasta, viimeistään vainajan hautaan siunaamisen ilmoittaminen toi sen ilmi.
Heinäkuussa 2023 voimaan tullut uusi kirkkolaki sälytti papille vastaavan ilmoitusvelvollisuuden jokaisesta hautaan siunaamisesta. Papin pitää ilmoittaa toimituksesta keskusrekisterille tai muulle uskonnolliselle yhdyskunnalle, jos vainaja oli sellaisen jäsen. Tämä on turhaa byrokratiaa.
Hautaan siunaamisesta ilmoittaminen työllistää turhaan pappia, seurakunnan virastoa ja keskusrekisteriä. Työnjaon pitäisi edelleen olla sellainen, että hautaan siunaamiseen, hautaamiseen ja hautoihin liittyvät tehtävät ja niiden kirjaamiset eivät kuulu keskusrekisterille, vaan seurakunnan hautatoimelle. Seurakunnan ja hautausmaan rekistereihin kirjataan tarpeelliset tiedot hautaan siunaamisista.
HAUTAAN SIUNAAMINEN on puhtaasti kirkollinen toimitus, johon ei liity juridisia ja viranomaistoimintaan liittyviä vaikutuksia, toisin kuin avioliittoon vihkimiseen tai kasteeseen. Tämän vuoksi on tarpeetonta tuottaa siitä tietoa jäsenrekisteriin. Hautaan siunaamisen päivämäärää tai hautaan siunanneen papin nimeä ei tarvita mihinkään sellaiseen todistukseen, jota keskusrekisteristä annetaan.
Pykälän oltua voimassa muutaman kuukauden on käynyt ilmi, että vain osa seurakunnista ja papeista toimii sen mukaisesti. Pykälässä on myös se epätasa-arvoinen piirre, että kirkkoon kuulumattomien vainajien osalta vastaavaa ilmoitusvelvollisuutta ei ole. Jotkut papit tosin ovat lähettäneet vastaavia ilmoituslomakkeita Digi- ja väestötietovirastoon, mitä siellä suuresti ihmetellään.
Edellisen kirkolliskokouksen jäsenet eivät uutta kirkkolakia säätäessään varmaan olleet tietoisia siitä, kuinka työllistävän kirkkolain pykälän he tässä kohti tulivat kirjoittaneeksi. Kirkkohallituksen ja uuden kirkolliskokouksen tulisi viipymättä ryhtyä toimeen tämän pykälän muuttamiseksi.
Keskusrekisterinjohtajat
Sari Anetjärvi, Espoo
Miia Gabel, Kuopio
Emilia Launonen, Helsinki
Hanna Lehto, Turku
Seija Lesell, Vantaa
Tom Levlin, Rannikko ja Ahvenanmaa
Leena Pekola, Pori
Kari Salonen, Tampere
Sirpa Sirén, Kouvola
Heli Vepsäläinen, Kokkola
Sanni Väisänen, Rovaniemi