Liikuttavia leikkejä rippikouluihin

Rippikoululeirien ytimen muodostaa kasteopetus, mutta nuorille on tärkeää päästä myös pelaamaan ja leikkimään yhdessä. Pelit ja leikit tutustuttavat leiriläisiä toisiinsa ja toisaalta auttavat jaksamaan paremmin.

Nuorisotyöntekijöiden ja isosten kannattaakin tarkkaan pohtia leikki- ja pelivalintoja. Parhaimmillaan hyvä leikki antaa energiaa, rentouttaa ja on jopa opettavainen. Kotimaa Pro kysyi pitkään isosena toimineelta Isoset ry:n puheenjohtaja Jussi Tiiralta vinkkejä kesän rippikoulujen vapaa-ajanohjelmiin.

Pompelipediassa kaksisataa ideaa

Valtakunnallinen Isoset ry sai alkunsa pari vuotta sitten Tiiran ideasta alkaa julkaista keräämiään leikkejä ja pelejä verkossa wiki-muodossa. Sivujen ympärille muodostui isosten joukko, joka myöhemmin järjestäytyi yhdistykseksi. Nykyisin yhdistyksen ylläpitämästä Pompelipediasta löytyy yli kaksisataa erilaista ideaa rippikoulun vapaa-ajalle.

– Hyvä leikki on energinen ja toisaalta tutustuttaa leiriläisiä toisiinsa, Tiira kuvailee.

Tiiralla on myös kokemusta siitä, ettei kaikkia leikkejä kannata leikkiä missään vaiheessa leiriä.

– Esimerkiksi nolausleikit jättäisin kokonaan pois. Koskaan ei voi tietää miten niiden kohteeksi joutunut leiriläinen reagoi. Leirin tunnelmaa ei nosta, jos joku pahoittaa mielensä pahasti, Tiira tuumaa.

Tiiran mielestä hyvä leikki voi olla myös opettavainen ja nivoutua kiinteästi yhteen leirin opetuksen kanssa. Hän kuitenkin myöntää, että sellaisia leikkejä on vielä aika vähän.

– Tarvittaisiin innokkaita isosia kehittämään tällaisia leikkejä. Jos joku tuntee näitä leikkejä, tervetuloa jakamaan niitä Pompelipediaan, Tiira kehottaa.

Jussi Tiiran valinnat suosikkileikeiksi:

Ensimmäiseen iltaan

– Monet ovat hitaita oppimaan nimiä, joten alkuleiristä kannattaa suosia nimiä opettavia leikkejä. Esimerkiksi rauhallinen leikki, jossa istutaan piirissä ja heitetään palloa toisille satunnaisessa järjestyksessä, toimii hyvin. Isonen aloittaa leikin kertomalla nimensä ja heittämällä pallon jollekin muulle. Pallon saanut kertoo nimensä ja heittää pallon eteenpäin. Palloa ei saa heittää sellaiselle, jolla se on jo ollut. Kun pallo on ollut kaikilla, se viedään porukan läpi käänteisessä järjestyksessä. Silloin jokaisen on muistettava, mikä on sen henkilön nimi, jolle pallon on heittämässä, Tiira selittää.

– Leikki on onnistunut vaihtelevasti. Se vaatii mukana olevalta porukalta melko paljon keskittymistä. Useimmiten se onnistuu aivan hyvin. Olen kuitenkin nähnyt porukoita, joissa pallon eteneminen tyssää koko piirin unohdettua, keneltä joku leikkijöistä oli pallon saanut.

Ulkoleikit

– Omat suosikkini ulkoleikeiksi ovat energisiä ja liikunnallisia. Yksi suosikkejani on melko myöhäisessä vaiheessa oppimani Syvä kaivo. Maahan piirretään ympyrä tai asetetaan pystyyn halko. Pelaajat asettuvat halon ympärille tiukaksi piiriksi käsikynkässä. Tarkoituksena on saada joku osa ringistä kaatamaan halko tai astumaan ympyrään sisälle. Voimaa vaativa peli on ollut erityisesti poikien suosiossa.

Sisällä

– Loppuleiristä voi leikkiä leikkejä, jotka vaativat enemmän heittäytymistä. Pidin erityisesti Majakanvartija-nimellä kulkevasta näytelmäleikistä. Aluksi valitaan joukko vapaaehtoisia, joista yhdelle joku isonen esittää pienen pantomiiminäytelmän. Vapaaehtoinen esittää sen seuraavalle ja niin edelleen. Viimeinen leikkijä näyttelee leikin ja kertoo muulle porukalle, mitä näytelmässä tapahtuu. Leikissä syntyy hulvattomia Rikkinäinen puhelin –leikin kaltaisia muunnelmia.

Opettavaisia leikkejä

– Tämä on enemmän kilpailu kuin leikki. Tuo isoselle -leikissä jokainen isosryhmä saa lyhyitä Raamatun-jakeita. Ryhmien on haettava isoselle niissä mainittuja esineitä tai asioita. Mukana on usein sekä itsestään selviä että kekseliäisyyttä vaativia. Peli kannustaa oivaltavuuteen.

Sketsit iltaohjelmassa

– Minulla on monta suosikkisketsiä iltaohjelmiin. Erityisesti pidän jatkosketseistä, joissa samat hahmot toistuvat illasta toiseen. Silloin hahmot syvenevät, saavat uusia ulottuvuuksia ja jäävät myös paremmin leiriläisten mieleen.

– Esimerkiksi Hinapulkka-sketsissä Hinapulkka menee tapaamaan vanhaa sairasta isoäitiään, joka onkin oikeasti susi. Jokaisella kerralla Hinapulkka esittää vastustelevalle sudelle syitä, miksi tämä ei voi olla hänen isoäitinsä. Lopuksi susi kysyy, miksei muka voi olla isoäiti. Siihen Hinapulkka vastaa esimerkiksi, että suden paljasti tämän valokuva-albumi. Käyttäähän Hinapulkan mummon ainoastaan Instagrammia.

Tiiran lempileikit ja yli kaksisataa muuta leikkiä, peliä ja sketsiä löytyy Isoset ry:n verkkosivuilta osoitteesta wiki.isosten.net. Sivuilta löytyvä tietopankki on vapaasti jokaisen päivitettävissä.

Kotimaan kuva-arkiston kuva on otettu rippileiriltä Aholansaaresta.

Edellinen artikkeliKirkossa on jo yli sata strategiaa
Seuraava artikkeliMaahanmuutto lisäsi kirkollista aktiivisuutta Britanniassa

Ei näytettäviä viestejä