Kristillisen MAF-järjestön lentäjä Marco Koffeman oli erityisen vaativissa olosuhteissa työssään tsunamin jälkeen.
Marco kuvaa tsunamin jälkeistä Indonesian Acehin maakuntaa yhdeksi vaikeimmista työkohteistaan, sekä henkisesti että fyysisesti. Paitsi että täytyi kohdata katastrofi, joka oli vaatinut valtavan määrän ihmishenkiä, myös työskentelyolot olivat erittäin vaativat.
– Sen lisäksi, että minä ja kuljettamani avustustyöntekijät yritimme auttaa muita, piti yrittää selvitä itsekin alkeellisissa ja vaarallisissakin oloissa. Yövyimme välillä teltoissa, joista saattoi olla ajoittain katto tai seinät pois.
– Juomavettä oli vaikeaa saada. Luulen, että koimme välillä vähän samanlaista pelkoa kuin autettavatkin, Marco sanoo.
Indonesiassa ja siten myös Acehin maakunnassa tiet olivat täysin tuhoutuneet tsunamin jäljiltä. Isot järjestöt kuten Punainen Risti suuntasivat apua lähinnä isoihin kaupunkeihin. MAF puolestaan lähti viemään ruokapaketteja ja muuta avustusta pienellä vesitasolentokoneella pieniin parin-kolmensadan asukkaan kyliin.
MAF operoi Acehissa aaltojen jälkeen vielä säästyneiltä tienpätkiltä pyöräkoneille sekä kellukoneella laskeutuen lähelle kyliä, jotka olivat nyt poissa. Ensimmäisen seitsemän avustusviikon aikana MAF teki yli 1.000 avustuslentoa ja auttoi noin 58 000 ihmistä.
Hyvyyttä ja raadollisuutta
Marco Koffeman törmäsi tsunamin yhteydessä sekä ihmisen hyvyyteen että raadollisuuteen. Ruokajakelussa oli periaatteena, että ensimmäisenä ruokaa saivat lapset, sitten naiset ja viimeisenä miehet.
Jotkut paikalliset miehet auttoivat jakamaan ruokaa ja osa heistä antoi oman osuutensa lapselle, vaikka heille itselleen ei jäänyt sitten mitään. Osa kuitenkin varasti ruokaa muilta, jopa niin, että mies saattoi viedä ruokaa naiselta tai lapselta.
Marcolla on jäänyt erityisesti mieleen joukko 4–5-vuotiaita paikallisia pikkupoikia, joihin hän törmäsi eräällä työkeikalla. Hän oli odottelemassa joella kuljettamiaan avustustyöntekijöitä, kun tämä 14 pojan joukko tuli lentokonetta katsomaan. Osa heistä oli menettänyt vanhempansa tsunamissa, ja tilanne oli luonnollisesti heille erittäin vaikea.
Marco pyysi poikia sisään lentokoneeseen. Jokainen sai pyörittää ohjauspyörää, ja se oli selvästi heistä hyvin jännittävää.
– Se oli pieni asia, mutta heille erityinen, Marco sanoo.
Lähetyskutsu kahdeksanvuotiaana
Marco Koffeman on työskennellyt MAF:lla 15 vuotta. Koffemanit olivat ensin viisi vuotta Ugandassa, sen jälkeen neljä vuotta Bangladeshissa ja viimeksi kuusi vuotta Etelä- Afrikassa. Vuosi sitten kotimaahansa takaisin palannut Marco toimii MAF:n lentokoulun johtajana ja lennonopettajana Hollannissa.
– Palkitsevinta on ollut, kun näen, että MAF:n avulla voidaan muuttaa elämää. Esimerkiksi kun kuljettamamme avustustyöntekijät rakentavat uuden sairaalan tai auttavat orpokotia.
Marcon vanhemmat olisivat aikanaan halunneet lähetystyöntekijöiksi. Koffemaneilla oli kuitenkin iso perhe ja Marcon isällä iso leipomo, joten he eivät voineet lähteä lähetystyöhön. Vanhemmat osallistuivat työhön niin, että he hankkivat asunnon, jossa Hollannissa lomailevat lähetystyöntekijät saattoivat majailla.
– Niinpä kuulin jo pienenä lapsena tarinoita lähetystyöstä. Päätin itse kahdeksanvuotiaana, että haluan lähetystyöntekijäksi, Marco Koffeman sanoo.
Marcon äiti antoi hänelle tietoa MAF:sta, ja sen työ tuntui omalta. Marco oli kolme vuotta raamattukoulussa ja alkoi sen jälkeen työskennellä catering-alalla, jotta saattoi maksaa tarvittavat lentotunnit. Vuonna 1998 Koffemanien perhe, Marco, vaimo Anneke ja heidän kaksi poikaansa suuntasivat Ugandaan.
Marco Koffeman sanoo, että ilman uskoa hän olisi antanut periksi kauan aikaa sitten.
– Tiedän, että Jumala kutsui minut tähän tehtävään.
– Usko antaa minulle myös varmuuden siitä, että Jumala auttaa minut ja perheeni vaikeidenkin aikojen läpi.
Marco Koffeman pitää itseään etuoikeutettuna siinä mielessä, että hän on saanut konkreettisesti nähdä työn hyödyt ja sen ilon, mikä esimerkiksi ruokakuljetuksista syntyy. Hän muistuttaa, että lahjoittajat ovat erittäin tärkeä osa MAF:n työtä.
– Ilman heitä emme voisi lentää ja auttaa näitä ihmisiä. Lahjoittajat ovat osa tiimiä.
Mikä MAF?
MAF Mission Aviation Fellowship on vuonna 1945 perustettu kristillinen järjestö, joka operoi pienlentokoneita kehitysmaissa alueilla, missä etäisyydet ovat pitkiä, maantiet puuttuvat tai ne ovat vaikeakulkuisia ja turvattomia. MAF lentää paljon ambulanssilentoja sekä perusterveydenhuoltoon ja koulutukseen liittyviä lentoja.
Katastrofitilanteissa MAF on usein ensimmäisten joukossa auttamassa kuten 2004 tsunamin jälkeen Acehin maakunnassa Indonesiassa ja maanjäristyksen jälkeen Haitissa 2010 sekä Filippiineillä 2013. MAF:n lentää tunnuslauseensa ”flying for life” mukaisesti elämän puolesta ja elämää varten.
Monet kehitysyhteistyö- ja lähetysjärjestöt sekä kansainväliset avustusjärjestöt kuten YK:n lastenapu, maailman ruokapankki ja terveysjärjestö WHO käyttävät MAF:n palveluita. Maailmanlaajuisesti MAF:n operaatioissa noin 130 lentokonetta. Noin joka kolmas minuutti MAF:n kone tekee lentoonlähdön tai laskeutumisen.
(MAF Suomen työhön voi osallistua olemalla mukana polttoainetta auttamiseen -kampanjassa. Kampanjan video täällä)
Artikkelin kuva: Marco Koffeman, MAF