Levy levyltä komeammin soiva A-men ehti ennen koronaa nousta suosituksi tekijäksi hengellisen musiikin kentällä. Lauluyhtye veti isot kirkot täyteen ympäri Suomen. Kuoron livestriimit ja musiikkivideot keräävät monituhatpäisiä yleisöjä. Laulajille itselleen treenit ja keikat ovat kaivattuja pysähdyksiä arjen temmellyksessä.
– On jäätävän arvokasta vastapainoa arjelle, kun miehet tulevat kirkkoon ja laulavat yhdessä, Hannu Holma, 41, ylistää joukkoa, jonka keskeisiin hengenluojiin hän kuuluu.
A-men-kuoron puuhamiehen mukaan virsi heijastaa elämäntuntoja, joita moni ei osaa pukea sanoiksi.
– Mistä ei voi tai uskalla puhua, siitä on veisattava.
Tiistai-iltaisten harjoitusten lopulla Klaukkalan kirkossa saa toivoa veisattavaa virttä. Keski-ikäiset miehet selaavat virsikirjoja ”innokkaasti kuin pikkupojat Aku Ankkoja”.
Urut hakevat väriä virsille, jotka ovat iskostuneet laulajien selkärankaan.
– Sävelet ja sanat vapautuvat kovalla paineella, kun jokainen antaa tulla täydestä sydämestään. Laulu kumpuaa arjen ilojen ja huolten keskeltä, Holma sanoo.
”Virret ovat sielun puolustusvoimien marssilauluja”
Virsiin on kätketty valtavasti eri aikoina kerättyä kokemusta ja viisautta. Sanoitukset ovat syntyneet ihmisen, luonnon ja Jumalan kohtaamisesta.
– Parhaimmillaan niistä voi saada voimia taisteluihin itsestä nousevaa pahuutta vastaan. Virret ovat sielun puolustusvoimien marssilauluja, Holma kuvaa.
Virret johdattelevat matkalle oman itsen tuntemiseen. A-menin keskimäärin nelikymppiset miehet miettivät virsien myötä elämänsä suuntaa.
– Vuosien varrella uho ja oma varmuus rapisevat, ja niin on hyvä. Tilalle tulee herkkyyttä, kiitollisuutta ja nöyryyttä elämän edessä.
Toisinaan Holmasta tuntuu, että vaikka hyvinvointi lisääntyy maailmassa, yhä hullumpia asioita tapahtuu. Maa järkkyy ja kaaos vyöryy. Vain tuska on totta ja puhe tyhjää.
Mutta ei tarvitse pelätä, sillä on joku ihmistä suurempi, joka rakastaa minua, virret vakuuttavat. Ne vievät Holman lapsuudesta tuttuun tilaan, jossa saa yhteyden ”sunnuntaiaamun rauhaan ja taivaan voimaan”.
Lapsuuden pyhinä radiosta kuului jumalanpalvelus. A-menin 30 laulajaa kasvoivat hengellisen musiikin vaikutuspiirissä.
– Siksi meidän on yhä luontevaa laulaa virsiä.
”Soundi ja kokemus on uskomaton, kun jengi tuuttaa herkästi mutta lujaa”
A-men sai alkunsa vuonna 2011 Hannu Holman pikkuveljen 30-vuotisjuhlissa. Ystävät ja sukulaiset kokoontuivat laulamaan ja soittamaan Klaukkalan kirkkoon.
– Lauloimme toinen toistamme kovempaa. Laulu oli jo pikkupoikana lestadiolaisessa perinteessä kuin kilpailua. Soundi ja kokemus on uskomaton, kun jengi tuuttaa herkästi mutta lujaa.
Juhlan tunnelma ja yhteislaulu oli niin mukavaa, että syntyi idea kuoron perustamisesta. Pian sen jälkeen äänitettiin joululevy Poika.
Vähemmistöidentiteetti yhdistää lestadiolaisia, Holma kokee. Tietty sisäänpäin lämpiävyys, johon ympäröivän maailman asettama paine on vaikuttanut, on myös joukon yhteinen kokoava voima.
A-men on tehnyt kuusi levyä, jotka sisältävät pääosin virsiä ja hengellisiä lauluja sekä joulu- ja kansanlauluja.
Esiintymistä on kehitetty kaiken aikaa.
Tekniikkaan on investoitu toisinaan enemmän kuin keikoista on maksettu.
– Se on meidän tyylimme: A-menissa teemme jutut isosti ja ilolla!
– A-menista on kuoriutunut yksinkertainen konsepti: nautitaan elämästä ja lauletaan virsiä!, Hannu Holma sanoo.
”Sävelet ja sanat auttavat laittamaan mielen järjestykseen”
Kuoron perustajajäsenelle ja varapuheenjohtajalle musiikki on ollut aina elämän peruspilareita.
– Se on kieli, joka yhdistää muihin. Taide jatkaa siitä, mihin sanat loppuvat. Päässäni on asioita, jotka pitää purkaa. Sävelet ja sanat auttavat laittamaan mielen järjestykseen.
Holma kiittää kotoa saamastaan vahvasta musiikillisesta perinnöstä. Virsiä veisattiin ja lauluja laulettiin joka käänteessä.
Spontaanit musiikkihetket, heittäytyminen laulamaan ja soittamaan, olivat lapsuudenkodin huippuhetkiä, jollaisia neljän lapsen isä pyrkii tarjoamaan omallekin jälkikasvulleen.
Isä kuskasi Hannua sellotunneille. Vaikka poika koki toisinaan sellonsoiton väkinäiseksi, hän päätti suorittaa musiikkiopiston 3/3-tutkinnon, jotta saisi valmiudet musisoida, jos joskus innostuisi siitä.
– Ei ole monta hienompaa lahjaa kuin se, että on saanut oppia musiikin perusteet. Nyt aikuisena yhdessä soittaminen ystävien kanssa on suurinta huvia.
11-lapsisen perheen sisarukset esiintyivät paljon yhdessä.
– Tiernapoikina kiersimme pikkuskidistä lähtien talosta taloon. Kävimme kirkoissa, vanhainkodeissa ja vankiloissa, Veikkauksen pääkonttorissa ja Kalastajatorpalla.
Kielletyt laulut jättivät vahvan muistijäljen
Kodin olohuoneessa oli flyygeli, jonka äärellä laulettiin virsiä, Siionin lauluja, Oskar Merikantoa, Toivo Kuulaa ja muuta sellaista. Joku harjoitteli aina soittoläksyjä. Klassinen musiikki soi levyiltä.
Vahva klassisen musiikin harrastus vaati vastapainoksi marsseja ja Sibeliuksen Valse tristen.
– Rokkia ja poppia ei kuunneltu. Musiikillinen skaalani alkoi laajentua kunnolla vasta vanhemmalla iällä, vaikka ainahan sitä kuunneltiin muutakin kuin pelkästään uskovaisen pojan musiikkia.
Tapiolan musiikkiyläasteen aikoihin Hannu opetteli rämpyttämään kitaralla muutamaa sointua, joilla pystyi säestämään melkein mitä tahansa, kansanlauluista Juiceen, Eppu Normaaliin ja Dingoon.
Niistä ajoista Queenin ja Roxetten laulut jättivät syvän muistijäljen.
– En tiedä vahvistiko niiden vaikutusta se, että biisit olivat niin isoja – ja kiellettyjä.
Koulun levyraatiin Holma vei ”lapsuudenkotinsa ikonin” Jorma Hynnisen laulaman Myrskylinnun. Yllätykseksi ainoa klassinen kappale voitti.
Musiikkihommissa Hannu Holma on omien sanojensa mukaan enemmän Liisa ihmemaassa kuin systemaattinen tekijä.
”Olen saanut lahjan kulkea rohkeasti omaa tietäni”
Lestadiolainen liike on Hannu Holmalle arvokas yhteisö, jota hän haluaa vaalia.
– En ole kohdannut ongelmia, vaikka olen luonteeltani äärimmäisen avoin ja haluan rakentaa ja avartaa elämänkatsomustani. Pienestä asti olen saanut lahjan kulkea rohkeasti omaa tietäni.
Espoossa hän oli luokan ainoa lestadiolainen. Kukaan muu ei määritellyt, millainen pojan pitäisi olla.
Kesä- ja hiihtolomat hän tapasi viettää evankeliseen herätysliikkeeseen kuuluvan perheen kanssa Jämsässä.
– Minulla on paljon ystäviä liikkeen ulkopuolella. Olen löytänyt elämänkatsomuksen, jonka kautta voin katsoa kaikkia ihmisiä silmiin riippumatta siitä, mistä taustasta he tulevat.
Uskonnot rakentavat linnoituksia, joiden sisällä omalla porukalla on turvallista. Jumalan luomakunnan pinnalle on rakentunut kaupunkeja, joiden ympärillä on muureja, Holma näkee.
– Jos joku joutuu pihalle ja ulkopuolelle, hän on vähän aikaa shokissa, mutta tajuaa myöhemmin ihmisten ja maailman muurien takana olevan ihan samanlaisia.
Rauhanyhdistyksellä käyminen, ompeluseura ja pyhäkoulu olivat luonnollinen osa Hannun lapsuutta.
– Olen niitä ihmisiä, joille hyvät asiat jäävät mieleen. Olen iloinen siitä sosiaalisesta verkostosta ja valtavasta määrästä Raamatun sanoja, joita jyskytettiin päähän.
”Jako pelastettuihin ja kadotettuihin on K-18-kamaa”
Miettiessään nuorempana paljon eksistentiaalisia kysymyksiä Holma ajatteli, että herkässä iässä nuoret ja nuoret aikuiset tarvitsevat hengellistä järjestystä.
– Eläimet kulkevat aidattua polkua laitumelle. Aidat ovat hyödyllisiä ja ankkurit arvokkaita, kun et vielä tiedä, minne olet menossa. Saat kehittää turvallisesti omaa ajatusmaailmaasi.
Tutustuminen useisiin erilaisiin hengellisyyden muotoihin vaikutti ajattelun avartumiseen. Uskonnosta tuli esiin ”mahdottomia yhtälöitä”.
– Esimerkiksi käsitys, miten joku pelastuu ja joku ei. Ei sellaista jakoa voi pieni poika hyväksyä. Se on K-18-kamaa. Luonteelleni sopivaa oli rakentaa mielessä maailma, jossa kaikilla on mahdollisuus pelastua.
Äidin sisko oli runoilija ja teologi Anna-Maija Raittila. Holma tapasi viimeisen kerran tätinsä Morbackan yhteisössä Kaarinassa ja sai lähtiessään mukaansa sylin täydeltä luettavaa.
– Anna-Maijan avarakatseiset tekstit tuntuvat minusta hengellisesti hyvin läheisiltä.
”Meistä lapsista jokainen koki saaneensa enemmän huomiota kuin muut”
Alzheimeria sairastava isä on nyt hoitokodissa ja äiti totuttelee elämään itsekseen. Hannu Holma tuntee heitä ajatellessaan suurta kiitollisuutta. Sähköinsinööri-isä ja kotiäiti elivät lapsiaan varten.
– Melkein liikutun, kun muistan, miten tulin koulusta himaan ja kuulin aina, miten kattila meni liedelle ja ruoka alkoi lämmetä.
Poika tunsi huonoa omatuntoa siitä, että sai enemmän huomiota kuin sisaruksensa. Muutama vuosi sitten hän soitti sisaruksilleen äidin merkkipäivän puhetta valmistellessaan ja kysyi, mitä äidistä tulee mieleen.
– Jokainen koki saaneensa enemmän huomiota kuin muut.
Jos lapsi toi kotiin piirustuksen, äidin liikkeet pysähtyivät saman tien ja hän hiljentyi ihastelemaan työtä. Kodin seinät ja vihreän piirongin päällys olivat täynnä lasten tekemiä taideteoksia, joita esiteltiin ylpeinä vieraille.
– Ei se absoluuttisen huomion määrä ollut ehkä niin suuri, vaan sen laatu ja kaksistaan saadun ajan intensiteetti.
Työpäivien jälkeen isä otti pienet tirsat ja lukaisi lehdet, jonka jälkeen hänellä oli lähes aina aikaa lapsille.
”Teen aurinkotervehdykset joka aamu”
Kodissa ei arvostettu urheilua, mutta isän kanssa käveltiin paljon.
– Ehkä äiti sai silloin vähän omaa aikaa.
Holma itse ajattelee, että urheilu on tärkeää.
– Olen tässä eri linjoilla kuin isäni, joka sanoi, että ”urheilussa menee aikamiehen aika hukkaan”. Se oli sokea piste meidän perheessä.
Holman lapset harrastavat aktiivisesti urheilua ja liikuntaa, esimerkiksi telinevoimistelua ja tanssia.
Hannu kumartuu matolle ja näyttää moniosaisen aurinkotervehdyksen. Hän venyttelee ruumiinjäseniään ketterästi ja notkeasti kuin luontodokumentissa näkemänsä tiikeri.
– Teen aurinkotervehdykset joka aamu. Myös golfin kautta olen päässyt kiinni meditatiiviseen tekemiseen. Lisäksi käyn fysiikkavalmennuksessa.
– Olen perustanut firmoja ja käyttänyt talenttiani eniten perustekemisessä, Hannu Holma sanoo.
”Perinteiden ja täydellisen vapauden välistä löytyy kaikille oma polku”
Lasten kasvatuksessa mies on miettinyt Jeesuksen vertausta peltoon kätketystä aarteesta.
– Sinulle on annettu siemen ja sielu, joka on aarteesi. Löydä oma juttusi ja sydämesi ääni, ja kuuntele sitä. Anna muille anteeksi. Se helpottaa.
Hannu Holma haluaa rakentaa lapsille vapauden ilmapiirin arvojen omakohtaiseen oivaltamiseen. Neuvot menevät parhaiten perille esimerkin kautta kodin arjessa.
Hänestä on hyväksyttävä, että sukupolvien välillä on näkemyseroja. Vanhemmilla on kokemuksen tuomaa viisautta, mutta nuoremmat menevät rohkeammin eteenpäin.
Uudet näkemykset asettavat vanhempien luottamuksen testiin, kun nämä joutuvat hyväksymään asioita, jotka ovat ristiriidassa oman katsomuksen kanssa.
Annettujen perinteiden ja täydellisen vapauden välistä löytyy kaikille oma polku, Holma uskoo.
– Iso dilemma on, miten voin välittää lapsilleni sen hyvän, mitä olen saanut.
Paavali sanoi, että koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää, mutta mistä me tiedämme, mikä on lopulta lasten parhaaksi, perheenisä pohtii.
– Kaikkea ei ehkä tarvitse itse koetella, ovathan isä, äiti ja esi-isät jo koetelleet monia juttuja. Parhaimmat asiat kuten virret, kristinusko ja klassikkokirjallisuus kestävät yli sukupolvien.
”Bisnesmaailmassa ei ole vakaita trendejä, vaan pelkkää sumua ja yllätystä”
Työelämässä Hannu Holma on ollut ”onnekas ajopuu”. Peruskoulun jälkeen hän meni ammattikouluun autonasentajalinjalle ja rakennushommiin.
– Olen arvostanut aina tosi paljon äitiäni. Hän sanoi, että ”kannattaisiko sun käydä vielä joku koulu – hae vaikka rakennusinsinööriksi”.
Hannu haki. Rakennusinsinööri perusti ystävineen yrityksiä, jotka tarjoavat muun muassa rakennusurakointia, henkilöstövuokrausta, kiinteistönkehitystä ja -hoitoa sekä majoituspalveluita.
Yhdessä konsernissa on vajaat sata ja toisessa reilut sata työntekijää.
Ennen koronaa Holman tiimi sai idean hotelli Valosta, joka yhdistää toimiston ja hotellin samoihin tiloihin. Toimistot, liiketilat ja hotellihuoneet ovat tavallisesti täynnä vain tietyn osan päivästä. Ison osan ajasta ne seisovat tyhjillään.
Mannerheimintiellä Helsingin Ruskeasuolla sijaitsevan Valon kaikki 422 huonetta rakennettiin muuntotiloiksi, jotka sopivat sekä työskentelyyn että majoittumiseen.
– Tällaista ei löydy mistään! Perehdyin ympäristönsuojeluun ja mietin luonnonvarojen törsäämistä. Konseptimme on erittäin ekologinen, koska kiinteistö on aina käytössä.
Viime vuosi oli Hannu Holmalle stressin kannalta rankin työvuosi koskaan. Valon alku on ollut vaikea, sillä huoneet ovat olleet korona-aikana vajaakäytöllä.
– Järkyttävän kallis keissi. On tuulettimessa tavaraa. Bisnesmaailma on muuttunut radikaalisti. Ei ole vakaita trendejä, vaan pelkkää sumua ja yllätystä.
Hankaluuksista huolimatta Holma korostaa olevansa kiitollinen kaikille, jotka ovat olleet toteuttamassa tärkeää mutta riskialtista hanketta.
– Ilo poreilee ja kuplii arjessa silloin, kun tunnen tekeväni oikeita asioita tälle yhteiskunnalle. Jos toimisin vastoin arvojani ja yrittäisin vain paketoida holviin fyrkkaa, olisi kohta itse lirissä.
Sympaattinen yrittäjä hakee autonsa hotelli Valon parkista ja lähtee pitkän päivän päätteeksi ajamaan kotiin Klaukkalaan. Siellä odottaa perhe, ja kohta alkavat myös A-men-kuoron harjoitukset.
***
Kuka?
Hannu Holma, 41
Juuri nyt moni työprojekti on aktiivisessa vaiheessa ja perheen kanssa tehdään yhdessä paljon juttuja. Elämä on tosi täyttä.
Elämässäni olen ylpeä vaimostani ja lapsistani ja heidän kauttaan oikeastaan itsestänikin. Vaimo on käsittämätön jackpot. Olen ylpeä myös siitä, että minulla on paljon tilaa ajatella ja spekuloida.
Luen eniten klassikoita: Waltarin Sinuhe, Stenbäckin Eedenistä itään, Hemingwayn Vanhus ja meri… Äiti kuskasi minulle jo pikkujätkänä kirjastosta Dostojevskin Idiootin ja Rikoksen ja rangaistuksen ja Hugon Kurjien kaltaisia jööttejä.
Lauluyhtye A-menin Hannu Holma: Lestadiolaisia yhdistää vähemmistöidentiteetti – ”Mistä ei voi tai uskalla puhua, siitä on veisattava”
Ilmoita asiavirheestä