Lammin seurakunnan kirkkoherrana lokakuussa aloittavalla Mika Juppalalla oli jo lukioikäisenä mielessä, että hän lähtee lukemaan teologiaa. Sitä hän on nyt toki lukenut, mutta välissä matkaan tuli pitkähköksi venynyt sivujuonne. Juppala on toiminut 17 vuotta farmaseuttina.

– Suoritin varusmiespalveluksen lääkintämiehenä, ja lääkinnällinen ala alkoi kiinnostaa. Laitoin hakupaperit lääketieteelliseen tiedekuntaan ja varmuuden vuoksi myös farmasian laitokselle, jonne sitten pääsin opiskelemaan.

Juppala sanoo, että farmaseutti on hyvä ”perusammatti”. Hän työskenteli erilaisia jaksoja apteekeissa lähinnä Etelä-Suomen alueella, mutta muutaman lyhyen jakson myös Sallassa Lapissa.

”Työ- ja elämänkokemus jostain muustakin kuin seurakuntatyöstä antaa paljon papin työhön.”

Töiden ohessa Juppala aloitti teologiset opinnot, ja alkoi näin siirtyä kohti kutsumuksensa mukaista päävirtaa eli papin tehtäviä. Vielä silloin yliopistoissa saattoi olla kirjoilla pidempään, lukea rauhallisesti ja edetä opinnoissa lähes omaan tahtiin. Tutkinnon valmistuttua Juppala sai pappivihkimyksen vuonna 2014, jonka jälkeen hän on työskennellyt pappina eri tehtävissä Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa.

Onko farmaseutin osaamisesta ja kokemuksesta hyötyä papin työssä?

– Se on antanut yleistietämystä lääketieteestä, lääkkeiden vaikutuksesta ja kehon toiminnasta, joten on siitä ollut hyötyä. Se on auttanut ymmärtämään ihmisen tilannetta, kun papin kanssa keskustellessa myös terveydelliset asiat saattavat tulla esille.

– Ylipäätänsä työ- ja elämänkokemus jostain muustakin kuin seurakuntatyöstä antaa paljon papin työhön. Se auttaa ymmärtämään seurakuntalaisten arkea.

KIRKKOHERRAN TYÖ on johtamistyötä. Siihen liittyy tietysti teologisten kysymysten käsittelyä, mutta sitäkin enemmän se on ihmisten ja yhteisön johtamista. Päästäkseen kirkkoherraksi on suoritettava kirkon johtamiskoulutuksen kokonaisuus.

– Koen johtamistyön ja esimiestehtävät mielekkäinä. Lammin seurakunnassa pääsen tekemään sitä, mutta samalla myös papin perustyötä. Seurakunta on tässä mielessä juuri sopivan kokoinen.

”Tämä on rauhallista ja vakaata seutua. Ihmiset saattavat olla hiljaisia mutta myös toimeliaita ja ahkeria.”

Juppala on kotoisin Hämeenlinnasta ja myös hänen vanhempiensa juuret ovat samalla seudulla. Työuransa pappina hän on tehnyt samalla alueella, ja myös Lammin seurakunta kuuluu samaan kulttuurialueeseen.

Mikä siinä Kanta-Hämeessä niin kiehtoo?

– Tämä on rauhallista ja vakaata seutua. Ihmiset saattavat olla hiljaisia mutta myös toimeliaita ja ahkeria. Itselle hyvin tuttua sielunmaisemaa.

JUPPALA RYHTYY vetämään Lammin seurakuntaa haastavassa tilanteessa. Virka tuli haettavaksi yllättäen, kun pitkään seurakuntaa palvellut kirkkoherra Heli Ulvinen irtisanoutui. Nopeasti tämän jälkeen Ulvinen myös menehtyi sairauden uuvuttamana, ja seurakuntalaisia kohtasi suuri suru.

”Perinteillä on suuri merkitys yhteisölle ja hyvinvoinnin kannalta. ”

Edessä on myös organisaatioon liittyviä haasteita. Vuoden 2019 alussa Lammin seurakuntaan liitettiin Tuuloksen seurakunta, jonka kirkkoherra jatkoi ensin Lammilla kappalaisena, mutta on nyt siirtynyt toisiin tehtäviin. Muutokset ovat kasanneet paineita seurakuntatyön jatkuvuudelle.

– Pitää katsoa tätä siitä näkökulmasta, että muutos on mahdollisuus, Juppala sanoo.

– Lisäksi on muistettava, että loppujen lopuksi seurakuntalaiset pitävät huolen toiminnan jatkuvuudesta ja perinteistä. Perinteillä on suuri merkitys yhteisölle ja hyvinvoinnin kannalta. Tietenkään niitä ei voi pitää yllä väkisin, jos ne eivät luontevasti jatku.

Juppala tietää, että Lammin seurakunnassa on aktiviinen seurakuntalaisten joukko. Lisäksi luottamushenkilöt ovat seurakunnan toiminnassa vahvasti mukana.

– Uskon, että pääsen kivasti mukaan, vaikka tulenkin hieman ulkopuolelta. Vastaanotto on ollut hyvin lämmin.

MIKA JUPPALAN vapaa-aika jakautuu monipuolisesti perheen, kirjallisuuden, musiikin ja liikunnan kesken. Perheeseen kuuluvat vaimo ja yksi lapsi, ja ainakin toistaiseksi perheen kotiosoite säilyy Hämeenlinnassa.

Kirjallisuudesta paljastuu mielenkiintoinen yllätys: Juppala sanoo olevansa äänikirjojen ystävä.

”Mieluisinta minulle on syvällinen ja kepeä fantasia.”

– Suhde äänikirjoihin on muotoutunut pitkälti käytännön kautta. Kun ei ole voimavaroja eikä aikaa keskittyä lukemiseen, äänikirjat ovat rentouttavia kuunnella. Opiskeluaikoina tilasin englanninkielisen kirjallisuuden äänikirjapalvelun, ja siitä se on sitten jäänyt.

– Uppoutuminen on antoisaa, tapahtui se sitten lukemalla tai kuuntelemalla. Mieluisinta minulle on syvällinen ja kepeä fantasia, joka ei vie liiaksi raskaisiin syövereihin.

Ilmoita asiavirheestä