Järvenpäässä järjestetty Suomen luterilaisen kirkon lähetyskumppanuusneuvottelu päättyi torstaina kumppanuuskirkoille pidettyyn leikkimieliseen tenttiin.
Paneelikeskusteluun kootuilta kumppanuuskirkkojen edustajilta kysyttiin, oliko Suomen kirkon lähetystyön rakenne heille ennestään tuttu ja selkeyttikö Järvenpäässä vietetty nelipäiväinen kohtaaminen käsitystä asiasta.
Kaikki viisi panelistia selvittivät Kirkon ulkoasiain osaston johtajan Kimmo Kääriäisen pitämän ”tentin”. Suurimman pistemäärän sai todennäköisesti Botswanan evankelisluterilaisen kirkon piispa Cosmos Moenga. Hän vastasi ensimmäiseen kysymykseen ”ei” ja toiseen ”kyllä” muiden panelistien ollessa monisanaisempia.
Yksi Järvenpään lähetyskumppanuusneuvottelun tavoitteista oli viestittää yhteistyökirkoille, että lähetysjärjestöt tekevät kirkon työtä lähettävän kirkon hyväksyminä ja valtuuttamina.
Samassa paneelissa osallistujat Aarre Kuukauppi (Inkerin kirkko), Alice Ranjeeta Dungdung (Gossnerin evankelinen kirkko, Intia) sekä Cosmos Moenga ja Chen
Shu-Chenselma (Taiwanin luterilainen kirkko) kertoivat kirkkojensa viimeaikaisista haasteista.
Kuukauppi mainitsi, että Suomen kirkon kehitys on ollut Inkerin kirkolle yllätys.
– Naispappeus ja monet eettiset kysymykset ovat olleet meille vaikeita. Mutta me olemme oppineet ensimmäisen piispamme Leino Hassisen opettaman läksyn: me voimme Inkerissä päättää itse. Käytännössä meillä ei ole ongelmia suhteessamme Suomen kirkkoon.
Moenga piti tärkeänä, että hänen kirkkonsa saa lähetystyöntekijöitä myös jatkossa.
– On käynyt niinkin, että jos Lähetysseuran lähetystyöntekijä on lähtenyt maasta, tehtävään ei ole aina löydetty sopivaa paikallista ihmistä.
Lue lisää lähetyskumppanuusneuvottelusta ensi viikolla Kotimaasta (10.4.) ja Kotimaa Prosta.
Kuva: Jussi Rytkönen
Kuvassa paneelikeskustelussa Aarre Kuukauppi, Alice Ranjeeta Dungdung, Cosmos Moenga ja Chen Shu-Chenselma. Äärimmäisenä vasemmalla Kuukaupin tulkki Olav Panchu.