Helluntai, Joh. 14: 15-21, Ismo Haapanen

Ismo Haapanen
Suonenjoen seurakunta

Jokunen vuosi sitten kotikirkkoamme kuvattiin pitkäperjantain saarnassa pitkäperjantain kirkoksi. Näin voidaan hyvin ajatella, koska alttaritaulumme välittää pitkäperjantain sanomaa. Ennen vuoden 1995 peruskorjausta kirkkomme sisäinen ilme myös viittasi pitkäperjantain tummiin sävyihin.

Viimeisimmässä peruskorjauksessa kotikirkkomme sai valoisan ilmeen. Palattiin siihen yleisilmeeseen, joka kirkossa oli ennen vuotta 1956, jolloin edellinen peruskorjaus toteutettiin.

Yksi yleisilmeeseen suuresti vaikuttava muutostyö oli se, kun kattoa tukevien pylväiden päihin palautettiin vinotuet, joita on yhteensä 104 kappaletta.

Kun näitä puusepäntaidon näytteitä kerran ihastelin, ne toivat mieleeni Pyhän Hengen liekit. Ne liekit, joista helluntain epistola kertoo. Kun opetuslapset olivat koolla helluntaipäivänä, he kuulivat taivaalta kohahduksen ja he näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat itse kunkin päälle.

Tuon ilmestykseni jälkeen nuo taidokkaat vinotuet ovat aina olleet Pyhän Hengen vertauskuvia. Niin kuin helluntain epistolassa niin täällä kirkossakin Pyhän Hengen liekit jakaantuvat kaikkien ylle.

Näiden 104 Pyhän Hengen liekin tähden itse ajattelen tätä kotikirkkoamme myös helluntaina kirkkona.

Kirkkovuoden juhlat kertovat Jumalan suurista teoista. Ne kertovat teoista, jotka Jumala on tehnyt pelastaakseen meidät. Ensimmäisenä kristillisenä helluntaina Jumala antoi Pyhän Henkensä, jotta me ymmärtäisimme Jumalan suurien pelastustekojen merkityksen.

Tarvitsen Pyhää Henkeä, jotta uskoisin, ymmärtäisin Jumalan tehneen suuret tekonsa juuri minun tähteni. Ilman Pyhän Hengen kosketusta voin katsella kirkkomme alttaritaulua historiallisena kuvauksena viattoman ihmisen kärsimisestä.

Pyhän Hengen vaikutuksesta voin uskoa ja ymmärtää, että ristillä kärsii Jumalan Poika, joka sovittaa kuolemallaan koko maailman synnit. Pyhän Hengen vaikutuksesta uskon ja ymmärrän, että Jeesus kärsii minunkin syntieni tähden.

Ilman Pyhää Henkeä en edes ymmärrä mitään syntiä tehneeni. Koska en ole tehnyt mitään suuria rikoksia tai en ole niistä ainakaan kiinni jäänyt, niin enhän minä mikään syntinen ole. Näin kai me ajattelisimme ilman Pyhän Hengen työtä.

Kun Pyhä Henki saa meissä vaikuttaa, me havahdumme näkemään kuinka olemme Jumalan tahtoa, Jumalan käskyjä vastaan, lähimmäistämme vastaan rikkoneet. Pyhän Hengen työn tuloksena emme enää pidäkään itseämme kovin mallikelpoisina kansalaisina. Syntimme painavat meitä. Vaikka kuinka tahdon, itsekäs mieleni ei muuksi muutu.

Pyhä Henki on Totuuden Henki ja siksi me Hengen valossa voimme nähdä totuuden itsestämme. Oma näkökykymme ei riitä totuuden näkemiseen. Oman näkökykymme ja ymmärryksemme varassa me selittelemme asiat aina itsellemme parhain päin. Syy ja syyllinen löytyy aina jostain muualta kuin omasta itsestä. Omahyväisyyden synti vaivaa.

Totuuden Henki paljastaa totuutta. Niilo Tuomenoksan laulun sanat alkavat elää: ”En paremmaks’ voi tulla, en pyhäks’ ollenkaan ja kuitenkin, oi Herra, Sun käsiis jäädä saan. Sä suostut mahdottoman mun luonain asumaan ja aivan tällaisena mua kaikes kantamaan.”

Pyhä Henki paljasta totuuden, mutta Pyhä Henki paljastaa myös armon. Näin Jumalan Henki toimii, koska Pyhä Henki tahtoo johdattaa meidät Jeesuksen luokse. Ja Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta (Joh. 1: 14) niin kuin Johannes evankeliumissaan sanoo.

Minun ei tarvitsekaan jäädä itsesäälin valtaan. Voin turvata Jumalan käsittämättömään armoon ja jatkaa kilvoittelua Jumalan käskyjen viitoittamalla tiellä.

Kun opetuslapset olivat koolla helluntain epistolassa, he olivat koolla juutalaisten viikkojuhlana, jota vietetään 7 viikkoa pääsiäisen jälkeen. Juhla oli sadonkorjuun juhla ja myös lain antamisen muistojuhla. Juhlassa muistettiin Jumalan Siinailla antamia 10 käskyä ja kiitettiin niistä.

Jumalan antamista käskyistä, elämän ohjeista on aihetta kiittää tänäkin päivänä. Ne ohjaavat harhateille pyrkivää ihmistä hyvään elämään, rikkaaseen elämään.

Psalminkirjoittaja kuvaa käskyjen tuomaa elämäniloa: ”Herran käskyt ovat oikeat, ne ilahduttavat sydämen. Herran määräykset ovat kirkkaat, ne avaavat silmäni näkemään.” (Ps. 19: 8)

Päivän evankeliumissa Jeesus hyvin painokkaasti kutsuu meitä käskyjen noudattamisen tielle: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua.”

Jeesuksen seuraaminen, Jeesuksen rakkaudessa pysyminen on hänen käskyjensä noudattamista.

Martti Luther kirjoittaa helluntaisaarnassaan vuodelta 1520: ”Pyhä Henki sytyttää sydämessä rakkauden liekin, jotta laista tulee sinulle mielihyvä, ilo ja rakkaus – laista, joka aiemmin oli sinulle kauhistus, jota vihasit ja joka jatkuvasti piinasi sinua.

Pyhä Henki on jumalallinen lahja, joka saa aikaan kaikkien asioiden toimeenpanon. Kristus opettaa viisauden. Pyhä Henki saa aikaan sen, että viisautta myös käytetään.”

Näin hyvän lahjan Jumala on kirkolleen antanut. Sanan ja pyhien sakramenttien kautta Henki meitä hoitaa Jumalan lapsina.

Jumalan rakkauden ja totuuden Hengestä me kiitämme ja sitä avuksi huudamme niin kuin Suonenjoen ensimmäisen kirkon virsitaulussa vuodelta 1799 rukoillaan: ”Pyhä Hengi meit lohtuta, rauhaan meit wetä ja totuta.”