Muistan erään mainoksen, joka pyöri televisiossa joitakin vuosia sitten. Taisi olla jokin levite- mainos. Siinä eräs henkilö odotti kerrostalossa hissiä. Läsnä oli laiskuuden ja ahkeruuden välinen kontrasti. Hissi portaiden sijaan. Paikalle saapuu innokas, hieman murtaen suomea puhuva henkilö, taisi olla jalkapallovalmentaja Keith ”Keke” Armstrong, joka toteaa hissiä odottavalle henkilölle: ”Pystyt parempaan!”. Keken hymy ulottuu korvasta korvaan. Ihanan ärsyttävää pirteyttä!
Pyrkikää yhä parempaan! Tämä on Paavalin viesti Tessalonikan seurakuntalaisille.
Tessalonikan seurakunta koostui juutalaisista, jumalaa pelkäävistä kreikkalaisista ja useista ylhäisistä naisista. Nuori seurakunta kohtasi ongelmia. Mitään dramaattista ei ollut tapahtumassa, kuten Paavalin retoriikasta huomaamme. Hänhän toteaa seurakunnan toiminnan olevan Jumalan mieleen. Kuitenkin hän huomauttaa, että aina on mahdollista tehdä asiat paremmin. Pyrkikää yhä parempaan!
Paavali nostaa esille kaksi asiaa. Ensinnäkin, hän kehottaa seurakuntaa kavahtamaan siveettömyyttä. Toiseksi, hän varoittaa taloudellisesta riistosta. Tämä on tie pyhitykseen. Pyhitys on Paavalille siveettömyyden kavahtamista ja taloudellisen riiston vastustamista. Pyhityksen päämäärä on erottautua pakanoista, jotka ovat himon ja kiihkon vallassa.
Olisi kovin herkullista sortua ahtaaseen seksuaalietiikkaan ja tulkita tämä raamatunteksti hyvin seksuaalikielteisellä ja ahdasmielisellä tavalla. Silloin huuhtelisimme seksuaalisuuden Jumalan lahjana viemäristä alas. Siksi meidän on luotava lyhyt katsaus tekstin taustalle. Siten voimme ymmärtää tässäkin kohtaa Paavalin kärkevää opetusta. Kun hahmotamme Paavalin ajattelun suhteessa aikansa ilmiöihin, näemme, mitä voisimme häneltä oppia.
Seksuaalietiikan kysymykset eivät olleet selviä varhaisille kristityille. Eivät ne ole olleet selviä kristityille kenties juuri koskaan. Tilanne on ollut tasapainoilua synnin ja Jumalan lahjan välillä. Mitä Paavali tarkoittaa vaatiessaan siveettömyyden karttamista?
Siveettömyyden karttaminen on ainakin kannanotto temppelikulttia vasten, joita Tessalonikassa esiintyi. Kultteihin liittyi seksuaalisuus tavalla, jota me voisimme hahmottaa parhaiten nimellä prostituutio. Temppelien papittaret olivat miesten käytössä. Puhumme siis aikansa bordelleista. Paavalin kehotus karttaa siveettömyyttä tarkoittanee, että osallistuminen temppelikultteihin ei ollut kristityille sallittua. Suhtautukaa omaan ruumiiseenne vastuullisesti ja arvokkaasti. Älkää olko vain viettienne varassa. Seksuaalisuus ei ole kauppatavara, vaan lahja.
Paavalin toinen kärki ei ole seksuaalietiikassa, vaan oikeudenmukaisuudessa. ”Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella.” Ketään ei saa käyttää hyväksi taloudellisesti oman itsekkyyden nimissä. Se on vastoin Jumalan tahtoa ja siitä seuraa rangaistus.
On mielenkiintoista, että Paavali tarkastelee siveettömyyttä ja taloudellista riistoa yhtenä kokonaisuutena. Näin hän piirtää eteemme kaksi ihmisten perussyntiä, jotka liittyvät seksuaalisuuteen ja ahneuteen. Näiden syntien vastavoima on pyhitys, joka tarkoittaa näiden perussyntien karttamista. Näistä kahdesta aiheesta siveyttä on syytä tarkastella hieman laajemmin. Se avaa näkökulman seksuaalisuuteen Jumalan lahjana ja tasa-arvoon Jumalan luomisjärjestyksenä.
Paavali oli juutalainen. Hänen ihmiskuvansa ja seksuaalietiikkaansa nojasi luomiskertomuksen kuvaukseen miehestä ja naisesta ja ”yhdeksi lihaksi tulemisesta”, joka korostaa miehen ja naisen tasa-arvoista kumppanuutta. Historia sen sijaan kertoo omaa kieltään siitä, ettei tämä ole toteutunut. Luomiskertomuksen kumppanista ja avusta tulikin apulainen. Haluamme nykyään usein sanoutua selkeästi irti tästä mallista. Silti kannamme yhä historian painolastia mukanamme. Naisten väheksyvää ja alistavaa ajattelua on läsnä ympärillämme.
Historian miehet ovat siteeranneet Paavalia ja vaatineet naiselta alamaisuutta. He ovat tehneet itsestään perheen päitä. ”Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon.” Taakse ovat jääneet sitaatin tausta ja kokonaiskuva. Se, joka vaatii tasa-arvoa, vastavuoroista alistumista ja toinen toisensa tarpeiden kuulemista. Olemme samalla viivalla, miehinä ja naisina, toisiamme varten.
Uskon, että Paavali ärähtäisi tänään naista alistavalle miehelle, sille perheen päälle, joka ei tunne tasa-arvoa. Hänelle, joka kokee naisen uhaksi Jumalan luomisjärjestykselle ja miehen asemalle. Hänelle, joka kärsii gynefobiasta eli naispelosta. Paavalin opetus kun on loppujen lopuksi aikaansa nähden erittäin edistyksellistä korostaen tasa-arvoa, jota voimme soveltaa niin aviovuoteessa, parisuhteessa, kodissa kuin seurakunnassakin.
Uskon, että Paavali ärähtäisi kaikelle taloudelliselle riistolle. Veljien ja sisarien alistamiselle, hyödyn keräämiselle toisten nimissä, heikoimpien polkemiselle, itsekkäälle elämälle. Epäoikeudenmukaiselle politiikalle, heikoimpia riistävälle kaupankäynnille, yrityksille, jotka eivät kanna vastuutaan taloudellisen voiton maksimoimisessa. Missä riisto, siellä Paavalin älähdys.
Miten tämän kaiken oikein summaisi? Että näkisimme Paavalin opetuksen ytimen, joka on vapauttava, ei kahlitsevaa. Että siveys ei ole seksuaalikielteistä elämäntapaa, vaan vastuullista Jumalan lahjoista nauttimista. Että seksuaalisuus on Jumalan lahja ja siveellinen seksuaalisuus on vastuullista ja vastavuoroista rakastamista. Että oikeudenmukaisuus tulee olla kaiken perusta: ketään ei saa riistää taloudellisesti oman edun nimissä. Ja että yhdessä tämä kokonaisuus tarkoittaa pyhittymistä, edellä mainittujen perussyntien karttamista.
Näin me etsimme yhteistä hyvää, asetumme lähimmäisen osaan ja rakastamme puutteellisina ymmärtäen, että rakkaus on lahja. Sitä emme opi kirjoista. Rakastamme, kun luovumme kirjaimesta ja normeista ja kohtaamme toinen toisemme ajatellen, että toisen seksuaalisuus on minulle aina vierasta, mutta Jumalalle hyvin läheistä. Näin me kunnioitamme toisiamme, emmekä vaadi toisiamme muuttumaan.
Vastuullisuutta, vastavuoroisuutta, oikeudenmukaisuutta. Tätä kaikkea on pyhittyminen jokaisella ihmisen elämän osa- alueella. Pyhittyminen on alkanut kasteessa, jonka olemme lahjaksi saaneet. Vailla omia ansioita kristitty ihminen on erotettu synnistä, siis siirretty synnin alta Jumalan armosta osalliseksi. Siinä on pelastuksemme perusta. Järjestys on juuri tämä: ensin Jumala lahjoittaa meille jotakin kallisarvoista. Sitten hän kutsuu meitä moraalisesti vastuulliseen elämään: ”Pyrkikää parempaan!”
Ehkä meidän tulee tänään ymmärtää Paavalia hyvin käytännönläheisesti. Pystymme parempaan. Pyrkikäämme parempaan. Ja kun näin teemme, saattaa Paavali vielä uudestaankin lähestyä meitä
kirjeellä todetakseen: hyvinhän teillä pyyhkii, mutta hei, sitten vielä muutama asia…