Uudet virret ovat ahkerassa käytössä seurakunnissa, kertovat Kotimaan haastattelemat kanttorit. Kotimaa soitti 11 kanttorille eri puolille Suomea ja kysyi, miten virsikirjan lisävihko on otettu seurakunnissa vastaan.
Lisävihko julkaistiin keväällä 2016 ja otettiin virallisesti käyttöön saman vuoden adventtina. Kyselyn perusteella uusia virsiä veisataan mielellään.
– Siellä on paljon uusia, raikkaita sävelmiä ja kansainvälistä materiaalia, useammalla eri kielellä ja eri traditioista, kehuu Jukka Hassinen Jyväskylän seurakunnasta.
– Virsien kieli on tätä päivää. Sanoitukset koskettavat nykyihmistä, sanoo Eveliina Pulkkinen Vantaankosken seurakunnasta.
Suosikkien kärjessä Maan korvessa kulkevi ja Tulkoon tie sinua vastaan
Siellä on monta! huudahtaa Leena Kanninen Asikkalan seurakunnasta vastauksena kysymykseen siitä, onko lisävihkosta löytynyt suosikkivirsiä.
Tutkittua tietoa lisävihkon virsien suosiosta ei toistaiseksi ole saatavilla. Kirkkohallituksen musiikkityön asiantuntija Teija Tuukkanen arvelee näppituntumalta, että 923 Silmäni aukaise ja 979 Tulkoon tie sinua vastaan saattaisivat olla suosittuja maanlaajuisesti.
Kotimaan kyselyssä eniten mainintoja sai virsi 971 Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Se tosin oli suosittu hautajaisissa jo ennen kuin se tuli valituksi lisävihkoon.
– On hyvä, että se on nyt painettuna virsikirjassa, eikä sitä enää tarvitse monistaa, sanoo Matti Turunen Joensuun seurakunnasta.
Kymmenestä suosikkeja nimenneestä kanttorista sen mainitsi kuusi. Viisi mainintaa kumpikin saivat 923 sekä 932 Oi ihmeellistä armoa (Amazing Grace).
Kolme mainintaa saivat 979 sekä 924 Edessä reitti tuntematon aukeaa, joka tunnetaan myös nimellä Kahden maan kansalainen. Kaksi mainintaa saivat 928 Nyt pelko pois ja 959 Saapua yhteiseen pöytään.
Niiden lisäksi kyselyssä löytyi monia paikallisia suosikkeja.
– Heti tulee mieleen 903 Soi, virteni, kiitosta Herran. Kajaanissa herännäisyys on vahva herätysliike, ja se nousee samasta perinteestä, sanoo Olli Kinnunen Kajaanin seurakunnasta.
– 949 Kirkko olkoon niin kuin puu on meillä paljon käytössä. Siinä on maaseudulle sopivat sanat, sanoo Leena Kanninen.
Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kanttori Seppo Murto ei osaa nimetä yhtään suosikkia.
– Alussa käytimme lisävihkoa vilkkaammin, mutta nyt into on laantunut. Onhan virsikirjassa muitakin osastoja, joita ei joka pyhä käytetä, mutta joista tarvittaessa löytyy tilanteeseen sopiva virsi.
”Ihan minkä vain virren lisävihkosta ottaa, ihmiset ihastuvat”
Seurakuntalaisilta palautetta on tullut jonkin verran ja se on ollut Kotimaan haastattelemien kanttoreiden mukaan yksinomaan kiittävää.
Osa kanttoreista ei tosin ole saanut seurakuntalaisilta minkäänlaista palautetta. Vuoden 1986 virsikirjauudistukseen verrattavaa palautevyöryä ei ole tullut. Lisävihkon käyttöönotto oli kevyempi uudistus, sillä vanhat tutut virret säilyivät koskemattomina.
– Seurakuntalaisilta on tullut erittäin hyvää palautetta – sellaistakin, että tämä muutos olisi voitu tehdä jo aikaisemmin, sanoo Anu-Piutula Heinonkoski Lappeenrannan Sammonlahden seurakunnasta.
– Tuntuu, että ihan minkä vain virren lisävihkosta ottaa, ihmiset ihastuvat, kertoo Anna-Kaisa Lahtinen Seinäjoen seurakunnasta.
– Lähetyspiirissä kun käytiin laulattamassa uusia virsiä, havahduin siihen, että monista virsistä on tullut seurakuntalaisille läheisiä ja merkityksellisiä lyhyessä ajassa. Niihin liittyy tarinoita ja kokemuksia virren laulamisesta, kertoo Lauri-Kalle Kallunki Oulun tuomiokirkkoseurakunnasta.
Vähintään yksi uusi virsi joka messuun
Virsiä on tehty tutuksi seurakuntalaisille tietoisesti. Seurakunnissa on järjestetty lauluiltoja, joissa lauletaan uusia virsiä, ja messuja, joiden musiikkina on käytetty yksinomaan lisävihkoa.
– Meillä jumalanpalveluksessa on aina vähintään yksi uusi virsi kirkkovuoden ajankohdan mukaan, kertoo Marko Hakanpää Turun Mikaelinseurakunnasta. Monissa muissakin seurakunnissa on vastaava käytäntö.
Ei mitään niin hyvää, ettei jotain kehitettävää:
– Kirjassa on nyt pitkälti toistatuhatta sivua, silkinohuita papereita. Sitä on todella hankala käyttää. Hakemisto on niin sekava, että ammattilaisenkin on vaikea löytää sieltä etsimäänsä, sanoo Timo Saario Lohjan seurakunnasta.
– Seuraavassa uudistuksessa täytyy raakata virsiä ja muuta materiaalia pois.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös:
Superveisaajat lakeudelta rakastavat virttä – ”Laulaessa saa rauhallisen mielen ja ystäviä”
Kotimaan lukijat: Uusissa virsissä on helmiä ja haastetta
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä