Kuurojenpappi Marja Saukkonen lähti aikoinaan mukaan Facebookiin sillä mielellä, että somessa voisi tavoittaa nuoria ja työssäkäyviä viittomakielisiä seurakuntalaisia.
Kun hän huomasi, että Facebookiin voi postata myös videoita, hän päätti hyödyntää mahdollisuuden.
– Havahduin siihen, että meillä kirkossa kukaan ei julkaise viittomakielisiä hartauksia. Televisiossakaan ei ole viittomakielisiä hartauksia ja jumalanpalveluksiakin vain hyvin harvoin.
Videohartauksien kirjasto YouTubeen
Saukkonen on tehnyt YouTubeen avoimen Viittova seurakunta -kanavan, johon hän on ladannut videot Facebookin lisäksi.
– Sinne kertyy nyt pikkuhiljaa viittomakielisten videohartauksien kirjasto. Olen myös houkutellut kollegoja ja muita kuurojentyöntekijöitä mukaan videoiden tekemiseen. Tässä en kyllä ole vielä kovin hyvin onnistunut.
Marja Saukkosen haaveena on, että hän saisi työntekijöiden lisäksi myös seurakuntalaisia viittomaan hartauksia, rukouksia ja virsiä.
Kirkolla on kyllä viittomakieliset sivut, joissa on muun muassa viittomakielisiä raamatunkäännöksiä, virsiehdotuksia ja kirkollisten toimitusten tekstejä. Säännöllisiä hartauksia siellä ei kuitenkaan ole.
– Nämä Facebookissa, Twitterissä ja YouTubessa julkaisemani videot ovat vastaukseni tähän puutteeseen. Netissä julkaistavat videot eivät tietysti ole kaikkien saavutettavissa. He, jotka eivät nettiä käytä, jäävät ulkopuolelle.
Miksi tarvitaan viittomakielisiä hartauksia, eikö kirjoitettu hartausteksti riitä?
– Kuuroille viittomakieli on äidinkieli ja kirjoitettu suomi on vieras, opittu kieli. Haluatko sinä kuulla hartauden suomenkielellä vai lukea englanninkielisen tekstin? Saukkonen vastaa.
Katselijapalautetta ulkomailta asti
Moni viittomakielinen on kertonut, että videohartaudet ovat heidän viikoittainen mini-jumalanpalveluksensa. Saukkonen saa niiden perusteella yhteydenottoja Suomen lisäksi myös ulkomailta.
– Joskus saan yksityisiä viestejä, jotka ovat johtaneet pidempään keskusteluun uskon kysymyksistä tai esimerkiksi vaikeasta elämäntilanteesta. Jonkin verran saan palautetta myös kielestä, käännösratkaisuista ja viittomien valinnoista.
Videohartauksia tehdessään Marja Saukkonen kirjoittaa sisällön ensin paperille isolla fontilla ja teippaa muistiinpanot näkyviin mahdollisimman lähelle kameraa.
– Kuvassa näyttää siltä, että viittoisin ulkoa.
Lyhyimmät hartaudet voivat syntyä myös niin, että Saukkonen miettii sisällön valmiiksi, mutta viittoo vapaasti ilman papereita.
Viittomakieli kiinnosti jo lapsena
Marja Saukkosen kiinnostus viittomakieltä kohtaan syntyi jo nuorena.
– Minulla ei ollut kuuroja sukulaisia eikä ystäviä.
Kun Saukkonen valmistui papiksi, hän sai puolikkaan viran sijaisuuden, jota hoitaessa riitti aikaa myös viittomakielen opiskeluun. Kun kielitaito kehittyi, hän alkoi kiinnostua kuurojenpapin työstä.
– Tällä tiellä olen ollut kohta 13 vuotta. Pidän työstäni todella paljon. Saan tavata ihmisiä, lohduttaa ja rohkaista heitä ja myös rukoilla heidän puolestaan. Tärkeintä on saada levittää evankeliumia, kertoa Jeesuksesta.
Pitkät työmatkat ja yksinäisyys ovat tehtävän varjopuolia. Saukkosen työalueena on Lapuan hiippakunta sekä osa Tampereen ja Oulun hiippakunnasta.
– Lähin kollegani on 100 kilometrin päässä. Toisaalta saan käyttää kaikkia lahjojani, esimerkiksi kiinnostustani tekniikkaan, kuvien muokkaukseen ja videoiden tekemiseen.
Koska viittomakieli on Marja Saukkoselle vieras kieli, viittomakielisyys ja kuurojen kulttuuri haastavat häntä oppimaan joka päivä uutta.
Kirkon ja seurakuntien taloudellinen tilanne huolestuttaa häntä. Hän ei keksi, miten viittomakielisestä työstä voitaisiin säästää.
– Kuinka kirkon viittomakieliset jäsenet voivat tulevaisuudessakin saada kirkon palvelut omalla kielellään niin, että työntekijät ja vapaaehtoiset ovat viittomakielentaitoisia? Tulkkipalvelut eivät mielestäni ole vaihtoehto, Marja Saukkonen haastaa.
Kuva: Marja Saukkosen kotialbumi. Kuurojenpappi Marja Saukkonen opettaa sisarentyttärelleen Veera Tammelle viittomia.