Jussi oli metsälenkillä yhdessä pikkuveljensä Artun kanssa.
– Katso, miten hieno kukka! Arttu sanoi.
– Älä revi sitä, anna sen kasvaa, Jussi varoitti.
– Miksi?
– Tuollaisia kukkia ei ole täällä päin muita. Jos sinä otat senkin, ei jää yhtään.
– Ai niitä saa repiä, mitä on paljon? pikkuveli kysyi.
– Ei mitään kukkia saa poimia ja katkoa turhaan. Luontoa täytyy kunnioittaa ja suojella.
– Joo, ettei tule autiota ja tyhjää.
– Justiin.
– Kuule Jussi, onko totta, että Jumala on luonut kaikki kukkaset?
– On totta. Jumalan kädestä on kaikki lähtenyt. Sitä on vähän vaikea selittää, koska Jumala ei ole niin kuin me. Kukaan ihminen ei voi tietää mitä kaikkea Jumala on. Mutta esimerkiksi luonnossa me kohtaamme Hänet.
– Joo, tuossa kukassa on varmaan Jumalan kädenjälkiä, koska se on niin ihmeellisen värinen ja niin kaunis.
– Tavallinen heinäkin on kaunis, kun sitä katsoo läheltä.
– Isoveli!
– No, mitä?
– Minä kuulen, kun Jumala puhuu noissa puissa! Ollaan ihan hiljaa.
– Kuuntele tarkasti pikkuveli, ja kerro sitten meille isommille mitä kuulit.
Rukous
Taivaan Isä, kiitos kauniista luonnosta ja raikkaasta ilmasta. Näytä minulle Sinun kädenjälkiäsi puissa ja kukissa. Anna kaiken kauniin säilyä. Amen