Kykkoksen luostari sijaitsee puolentoista tunnin ajomatkan päässä Nikosiasta, Kyproksen pääkaupungista. Matkalla näkyy upeita Troodos-vuoriston maisemia havumetsineen, ja talvella maa 1 300 metrin korkeudella voi peittyä lumeen.
Isä Vasilios ottaa vastaan luostarin portilla.
– Luostari on omistettu Neitsyt Marialle, rakennettu vuonna 1081 ja palanut neljä kertaa vuosien aikana, hän kertoo.
Matala ovi johtaa pappismunkki isä Vasilioksen keljaan eli kammioon. Keljassa on yksi huone ja makuualkovi. Seinillä näkyy ikoneja ja paljon kirjoja. Pöydällä on kaksi shakkilautaa, iso ja pieni.
– Peli on kesken erästä ystävääni vastaan.
Vasilios on elänyt 20 vuotta Kykkoksen luostarissa.
– Olen ensimmäinen ja ainoa suomalainen munkki Kyproksella. Lähistön maissa on kyllä muitakin. Kreikassa on ainakin yksi suomalainen nunna ja kolme munkkia Athoksella.
KYKKOKSESSA ASUU yhteensä parikymmentä munkkia, joista pääosa on kotoisin Kyprokselta, mutta myös Kreikasta, Serbiasta ja Romaniasta.
Vasilios on säilyttänyt Suomen kansalaisuuden ja kielen. Hän puhuu kolmea kieltä, joista jokaisella on oma käyttötarkoituksensa.
– Suomi on äidinkieleni. Kreikka taas on rukouksen kieli. Minulle on helpompaa pitää saarna kreikaksi kuin suomeksi. Englanti taas on huumorin ja shakin kieli.
Tarina alkaa oikeastaan vuonna 1997, jolloin 14-vuotias Ville Matias Haukia liittyi Kajaanissa ortodoksiseen seurakuntaan. Liittymispäätökseen vaikuttivat osaltaan sukujuuret.
– Minulla on sukua Venäjällä, Ruotsissa, Kainuussa ja Savossa. Martta-mummoni oli ortodoksi, mutta hän kääntyi luterilaiseksi mennäkseen naimisiin. Seka-avioliittoja ei siihen aikaan sallittu.
Samaan aikaan Vasilioksen isä, ammatiltaan valokuvaaja, kuvasi kirkkomaalauksia Kajaanin Kristuksen kirkastamisen kirkossa. Isä päätti liittyä ortodoksiseen kirkkoon, ja Vasilios seurasi häntä myöhemmin.
VASILIOS SAAPUI Kyprokselle ensi kertaa vuonna 1999 Kajaanin seurakunnan kristinoppileirihkouluun, joka vastaa suurin piirtein luterilaisten rippikoulua. Seuraavina vuosina hän vieraili ja pyhiinvaelsi Kyproksen Pafoksella. Vuonna 2002 olivat edessä ylioppilaskirjoitukset.
– Sain laudaturin uskonnosta. Pääsin Joensuun yliopistoon opiskelemaan teologiaa, mutten ottanut paikkaa vastaan, koska munkin kutsumus painoi enemmän.
Lukion jälkeen tie vei jälleen Kyprokselle, nyt puoleksi vuodeksi Kykkoksen luostariin. Seuraavaksi vuorossa oli siviilipalvelus Valamon luostarissa.
– Se oli lähinnä tiskausta keittiössä ja jonkun verran turistien opastusta, hän muistelee.
Lokakuussa 2004 Vasilios palasi Kykkokseen, tällä kertaa jäädäkseen. Hän yleni ensin viitankantajanoviisiksi ja sitten diakoniamunkiksi. Nykyinen arvonimi, pappismunkki, myönnettiin vuonna 2016.
Kutsumanimi oli muuttunut ensimmäisen kerran jo Pafoksen aikoina, kun Suomen ortodoksisen kirkkokunnan arkkipiispa Johannes käänsi kreikankielisessä suosituskirjeessä Villen Vasiliokseksi. Diakoniamunkiksi vihkimisen yhteydessä luostaria johtanut piispa päätti, ettei nimeä muuteta.
LUOSTARISSA HERÄTÄÄN aikaisin aamulla, sillä liturgia alkaa jo 5.30 ja kestää seitsemään saakka. Aamupäivällä Vasilioksella on vahtivuoro kirkossa, jossa hän myös vastailee turistien kysymyksiin. Toisinaan hän opastaa suomalaisia ryhmiä tai muita kirkonmiehiä. Kirkko ja museo ovat täynnä arvokkaita ikoneja sekä satoja vuosia vanhoja kirkollisia esineitä. Arvokkain lienee Kykkon Jumalanäidin ihmeitä tekevä ikoni, jota väitetään evankelista Luukkaan maalaamaksi.
Luostarin museo on suosittu vierailukohde, kuten myös on Kyproksen ensimmäisen presidentin, arkkipiispa Makarioksen hauta.
Turistien määrä nousi ennätykseen ennen pandemiaa, jolloin luostarissa kävi 400 000 matkailijaa vuodessa. Nykyisellään kävijämäärä on puolet pienempi.
Lounaan jälkeen Vasilioksella on vapaata kello viiden ehtoopalvelukseen saakka. Luostarin ovet suljetaan iltaseitsemältä, jolloin munkit vetäytyvät keljoihinsa. 2–4 kertaa viikossa on ohjelmassa yöllä kello 2.30 liturgia, jossa pappismunkki toimii veisaajana.
– Tärkein tehtäväni on palvella Jumalaa, hän sanoo.
Kolme kertaa viikossa on paastohpäivä, jolloin ei syödä maitoa, lihaa, kalaa tai öljyä eikä juoda viiniä.
Aikaisempina vuosina tehtäviin kuului myös eläintenhoito. Eläimistä on sittemmin luovuttu.
– Pitelin vuohia sarvista, kun niitä lypsettiin. Suurien maitoastioiden kantaminen vuoristoteillä kävi kyllä voimille, Vasilios muistelee.
Viikonloppuisin Vasilios käy viiden kilometrin päässä Milikourin kylässä toimittamassa jumalanpalveluksen. Monet kyproslaiset saapuvat kylään viettämään viikonloppua ja osallistuvat jumalanpalveluksiin.
Vuosien saatossa Vasilios on tutustunut kyproslaisiin ja heidän sukuihinsa hyvin. Pappismunkin työ on hyvin sosiaalista.
– Varsinkin savolaisesta puheliaisuudesta on ollut hyötyä Kyproksella.
Työ ihmisten parissa voi olla raskasta.
– Usein pystyy auttamaan henkisesti ja joskus taloudellisesti, mutta jos ihminen on itsemurhan partaalla, sanat loppuvat. Siinä pitää vain yrittää luoda toivoa.
On olemassa sanonta, että jotkut lähettää luostariin Jumala ja jotkut paholainen
MITÄ TARVITAAN munkiksi ryhtymiseen? Vasilios kertoo saaneensa serbialaiselta munkilta neuvon: Jos olet päättänyt tulla luostariin, tule. Mutta jos harkitset tulemista, älä tule.
– Pitää olla varma. On olemassa sanonta, että jotkut lähettää luostariin Jumala ja jotkut paholainen. Tämä tarkoittaa sitä, että jotkut ryhtyvät munkiksi tai nunnaksi siksi, että elämä olisi helppoa. Tällaiset henkilöt eivät kykene ottamaan vastuuta luostarin töistä.
Vasilioksen mukaan luostariin voi tulla millaisella taustalla tahansa, vaikka takana olisi vankilahtuomio tai huumeita. Ja minkäikäisenä vaan, jopa 60-vuotiaana. Sitä vanhemmille käytännön asiat muodostuvat usein esteeksi.
– Tunnen täällä Kyproksella iäkkäitä kotinunnia, jotka asuvat kotona, elävät eläkkeensä turvin ja viettävät päivät luostarissa.
Luostarista voi myös lähteä milloin tahansa. Jos haluaa jatkaa pappina, täytyy pyytää luostarilta erokirje.
Vasilioksella on selvä elämänohje:
– Elämä on vain tie siihen todelliseen elämään, joka meitä odottaa kuoleman jälkeen. Siis kuolemasta elämään.
Yksinkertaiset asiat pitävät ihmiset onnellisina ja päämäärän selkeämpänä. Hän muistaa isä Dionisiokselta saamansa neuvon:
– Pidä katse Kristuksessa. Kaikki muu on hölynpölyä.
Kanssaihmisistä täytyy kuitenkin pitää huolta.
– Kaikki, mitä voi tehdä toisen ihmisen hyväksi, kannattaa tehdä. Köyhät ihmiset yleensä auttavat toisia ihmisiä, rikkaat eivät niinkään.
Raskaan työn vastapainona isä Vasilios vetäytyy intohimonsa shakin pariin.
– Kun alan puhua suomea, on pelissä tukala tilanne, hän sanoo hymyillen.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä