Haluan mennä kohti vaikeiltakin tuntuvia asioita ja tehdä työtä, jonka koen merkitykselliseksi, sanoo kuolindoula Ellimari Kortman. Hän tukee sekä kuolevaa että heitä, jotka jäävät suremaan. Kortman on kokenut työn kuoleman läheisyydessä rauhoittavaksi.

Doula-nimike on totuttu perinteisesti liittämään synnytykseen. Kuolindoula Ellimari Kortman, 38, näkee elämän kahteen ääripäähän liittyvissä tehtävissä yhtäläisyyksiä.

– Sekä syntymässä että kuolemassa ollaan jonkin uuden ja tuntemattoman äärellä. Vastaan tulee yllättäviä tilanteita. Molemmissa tarvitaan ennen kaikkea kykyä olla läsnä.

Molemmissa tehtävissä doula pyrkii läsnäolollaan luomaan siirtymävaiheeseen turvallista ja hyvää ilmapiiriä sekä antamaan niin tiedollista, fyysistä kuin henkistäkin tukea.

– Mutta synnytyksellä on kuitenkin aina jokin määräaika, toisin kuin kuolemalla.

Doulan on osattava kuunnella ja kuulla ja kyettävä olemaan tarvittaessa hiljaa.

– Jokainen saa olla oma persoonansa, mutta päsmäröinti ei kuulu tähän työhön, Kortman painottaa.

Suomessa doula-toimintaa säätelevät myös eettiset ohjeet. Niissä keskeistä on jokaisen elämän ainutkertaisuuden ja ihmisarvon kunnioittaminen, anonyymius ja luottamuksellisuus, tasavertaisuus, itsemääräämisoikeus sekä doulayhteisön keskinäinen tuki.

Kohti tutkimatonta raja-aluetta

Ajatus kuolindoulana toimimisesta kolahti kriisi- ja väkivaltatyöhön keskittyneelle sosionomille heti, kun hän törmäsi termiin sosiaalisessa mediassa.

Kortmanilla oli jo kokemusta työstä muun muassa lastensuojelun ja lähisuhdeväkivallan parissa. Niissä kuolemakin oli tullut kohti, mutta se tuntui tutkimattomalta raja-alueelta.

– Kun luin Suomen ensimmäisen kuolindoulan Jessica Lutherin haastattelun, tiesin heti, että tähän täytyy tarttua, Kortman muistelee.

Luther oli kouluttautunut ulkomailla. Suomenkielisen koulutuksen käynnistyessä Kortman oli heti ensimmäisten joukossa hänen opissaan.

Kortman oli kohdannut aiemmassa työssään traumaattisia ja äkillisiä kuolemia. Syynä koulutukseen hakeutumiseen voi olla myös kokemus oman läheisen kuolemasta, kiinnostus elämän loppuun liittyviin kysymyksiin tai halu oppia tukemaan muita.

Nyt Ellimari Kortman kouluttaa itse uusia kuolindoulia.

– Siinä oppii aina uutta ja kertautuu se, mitä on aikaisemmin oppinut.

”Yksi toivoo tehokasta käytännön asioiden hoitamista, kun toinen kaipaa lämpöä ja kädestä pitämistä.”

Aina kuolevan puolella

Kuolindoula tekee paljolti samoja asioita kuin sielunhoitaja tai saattohoidon vapaaehtoinen. Siksi asiakas-sana särähtää ulkopuolisen korvaan. Kyse on kuitenkin koulutetun ammattilaisen työstä, josta maksetaan.

Myös työnkuva on vapaaehtoistoimintaa laajempi. Asiakkuuden alussa tehdään sopimus, jossa määritellään, mitä doula tekee ja mitä ei. Tehtävät vaihtelevat asiakkaan tarpeiden ja toiveiden mukaan. Sääntöjä toiminnan sisällön tai keston osalta ei ole.

– Hyvää pohjaa ja valmennusta työhön voi saada hyvin monenlaisesta työ- ja elämänkokemuksesta. Erilaiset kuolindoulat ovat rikkaus, koska asiakkaatkin ovat erilaisia. Yksi toivoo tehokasta käytännön asioiden hoitamista, kun toinen kaipaa lämpöä ja kädestä pitämistä, Kortman kuvaa.

Doulan kanssa voi pelata shakkia, käydä ulkona, muistella menneitä, suunnitella omaa muistotilaisuuttaan tai muistelurituaaleja tai olla vain hiljaa.

Hän voi toimia linkkinä tai tulkkina hoitohenkilökunnan ja asiakkaan välillä, muttei ole juoksupoika tai asiakkaan ääni. Enemmänkin doula tukee asiakkaan omaa aktiivisuutta, niin kauan kuin se on mahdollista.

Voinnin hiipuessa doula voi toki nostaa esiin asioita, joita asiakas olisi toivonut. Hän ei kuitenkaan ota kantaa muiden ammattilaisten ratkaisuihin.

Doula voi myös auttaa kuolevaa huolestuttavien käytännön asioiden kanssa, kuten hoitaa sairaan vanhemman lasta tai sairaan lapsen sisaruksia tai vaikkapa ulkoiluttaa lemmikkiä.

Hänen kanssaan voi myös ennakoida epätoivottua tilaa kuten puhua hoiva- ja hoitotahdosta sekä tehdä niihin tai edunvalvontaan tai testamenttiin liittyviä dokumentteja. Kuolindoula voi olla asiakkaan luvalla yhteydessä myös viranomaisiin. Selvyys papereiden osalta vapauttaa omaisia suremaan.

– Aina ollaan kuolevan puolella ja toimitaan hänen ehdoillaan, ei koskaan ilman hänen suostumustaan. Koska kyse on myös ihmisten välisestä kemiasta, doulaa voidaan tarvittaessa vaihtaa, Kortman korostaa.

Kuolindoulaus ei välttämättä pääty asiakkaan kuolemaan. Omaisten tuesta voidaan tehdä oma sopimus tai käyttää tapaamisiin menehtyneen kanssa käyttämättä jääneitä tapaamiskertoja.

”Koskaan ei saa olla kiire seuraavan asiakkaan luokse.”

Ei koskaan liukuhihnatyötä

Tuntimäärä, jonka Ellimari Kortman käyttää kuolindoulaukseen viikossa, vaihtelee. Täysipäiväisiä kuolindoulia Suomessa ei juurikaan ole.

– Käytännön asioita voi järjestellä useastikin viikossa, kun taas päivystysluontoinen työ tarvitsee väljyyttä. Ikinä tätä työtä ei voi tehdä liukuhihnalta. Rauhallinen pysähtyminen vaatii aikaa. Koskaan ei saa olla kiire seuraavan asiakkaan luokse.

Kuolindoulan on myös huolehdittava omasta jaksamisestaan. Erityisen voimauttavaa on asioiden jakaminen kollegoiden yhteisissä työnohjausistunnoissa.

– Asiakkaalle annettu vaitiololupaus ei rikkoudu siinä, että jakaa omia tuntemuksiaan. Ja kaikilla meillä on työssä paitsi omat raskaimmat kipupisteemme, myös keinot palautua. Itselleni niitä ovat luonto, tanssi ja yksinolo.

Avoin puhe kuolemasta on hyvää elämää

Kun Kortman kertoo olevansa kuolindoula, suhtautuminen vaihtelee järkytyksestä ihastumiseen. Saattaa syntyä täysi hiljaisuus tai herätä vaivautuneisuutta.

– Jotkut kyselevät huolestuneina, onko minulla itselläni kaikki hyvin. Toisaalta monet ovat myös kiinnostuneita. Suhtautuminen nousee ihmisen omasta suhteesta kuolemaan.

– Itselleni kuolemasta puhuminen ei ole vaikeaa. Minulla on tekeillä on muun muassa aiheeseen liittyvä lastenkirja.

Kortman haluaa edistää keskustelua kuolemasta. Mielessä on etenkin henkirikosuhrien omaisten tukeminen sekä raskaudenaikaisiin menetyksiin liittyvä suru.

– Yksi mieleenpainuvimmista ja arvokkaimmista tehtävistäni oli olla kantamassa yhteistuhkauksessa tuhkattujen, raskauden aikana menetettyjen pienten lasten uurnaa ja sirotella heidän tuhkansa lasten muistolehtoon. Oli täysin tyyni, kaunis syksyinen päivä, mutta lehtoon tuotu värikäs vappuviiri alkoi pyöriä vauhdikkaasti, hän muistelee.

Työssä ovat yllättävän usein läsnä myös ilo ja nauru, sillä kuolevalla voi olla tallella rajukin huumorintaju. Myös elämän käänteiden muistelu ilahduttaa.

Avoin puhe kuolemasta on Kortmanin mukaan osa hyvää elämää. Häntä kiehtoo muun muassa Death Cafe (kuolinkahvila) -konsepti, joka tarjoaa ihmisille mahdollisuuden kokoontua puhumaan vapaasti kuolemaan liittyvistä asioista. Osallistujat määrittelevät yhdessä, mitä aiheita otetaan esiin. Tarkoituksena ei ole jakaa tietoa, vaan muistaa, kunnioittaa ja arvostaa elämää. Näin myös kuolematietoisuus kasvaa.

Kortman itse suunnittelee samalta pohjalta Death Saunaa.

– Olen kuullut myös huhuja Death Discosta. Sellaisessakin haluan ehdottomasti olla mukana.

Hän työskentelee myös tekoälypohjaisen AinoAid-palvelun parissa ja arvelee tekoälyn hyödyntämisen kasvavan kuolemaan liittyvissä asioissa, vaikka se ei koskaan voikaan korvata ihmisen läsnäoloa.

Kortman on ollut panemassa alulle myös kansalaisaloitetta, jolla pyritään lisäämään ekologisempia hautaustapoja.

Kortman on kouluttautunut myös eläindoulaksi, joka tarjoaa empaattista ja ammattimaista tukea eläimille ja heidän perheilleen eläimen elämänkaaren loppuvaiheessa.

– Se vahvistaa oikeutusta suruun eläimen menehtyessä. Eläinystävähän voi olla jollekin yhtä rakas tai jopa tärkeämpi kuin moni ihmiskontakti.

Kuoleman käsittely rauhoittaa

Kuolema mielletään usein yleisellä tasolla jonkinlaiseksi möröksi, mutta Ellimari Kortman on kokenut kuoleman äärellä työskentelyn hyvin rauhalliseksi, jopa rauhoittavaksi.

– Ehkä olen päätynyt kuolindoulaksi osin juuri työn tarjoaman paineettomuuden ja tasapainon vuoksi. Työ on myös lisännyt elämästä ja hetkistä nauttimista, elämän vaalimista.

”Vähältä piti -tilanteet ovat saaneet halaamaan läheisiä vähän pidempään kuin ennen.”

Hyvää elämää seuraa hyvä kuolema, Kortman uskoo. Jos saa elää itsensä näköistä elämää, kuolemakin on rauhallisempi.

– Pelkään ainoastaan, etten ehdi tehdä kaikkea sitä, mitä vielä haluaisin. Ehkä siksi en jää hautomaan asioita, vaan tartun aiempaa nopeammin erilaisiin hetkiin. Vähältä piti -tilanteet taas ovat saaneet halaamaan läheisiä vähän enemmän ja pidempään kuin ennen.

– Pyrin myös hoitamaan paperiasiat ajoissa kuntoon. Kuolinsiivousta en ole alkanut vielä tehdä, vaikka se olisi hyvä tapa käydä läpi elettyä elämää. Liiallinen tavaramäärä on kyllä jo alkanut ahdistamaan, Ellimari Kortman naurahtaa.

Kuolindoula on koulutettu ammattilainen

Kuolindoula on ammattinimikkeenä uusi, mutta tehtävänä ikivanha. Heitä on verrattu muun muassa itäsuomalaisiin itkijänaisiin.

Koulutusta alalle on Suomessa on järjestetty Lohtu-akatemiassa vuodesta 2023 Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Oulussa. Ensi vuonna järjestetään kuusi etäkoulutusta, joista neljä viikonloppuisin ja kaksi arkena.

Puolisen vuotta kestävän koulutuksen voi suorittaa työn ohessa. Sen hinta on noin 2 000 euroa. Tähän mennessä sertifikaatin on saanut 152 kuolindoulaa, ja määrä kasvaa koko ajan. Miehiä heistä on noin kymmenkunta.

Monet kuolindoulaksi hakeutuvat työskentelevät terveydenhuollon tai sosiaalialan tehtävissä, mutta se ei ole koulutukseen pääsyn edellytys. Taustaa keskeisempiä ovat hakijan ominaisuudet: empaattisuus, kuuntelemisen taito, eettinen harkinta ja halu kulkea rinnalla vaikeissa elämäntilanteissa. Soveltuvuuskoetta ei ole, mutta keskusteluilla varmistetaan, että hakija ymmärtää koulutuksen sisällön ja sen vaativuuden.

Koulutukseen ei ole hyvä tulla heti oman menetyksen jälkeen: kyseessä ei ole sururyhmä, vaan ammatillinen valmennus.

Jaana Salmi perusti Lohtu-akatemian, koska hänen oma äitinsä olisi tarvnnut kuolindoulan apua, mutta sitä ei ollut saatavilla. Suomessa oli osaamista hengellisessä- ja hoitotyössä, mutta neutraalia rinnallakulkijaa ei löytynyt.

Kuolindoulatoiminta ei sitoudu kirkon tai muun hengellisen tahon arvopohjaan. Jokainen asiakas tulee kohdata hänen omasta katsomuksestaan käsin – oli se sitten uskonnollinen, hengellinen tai maallinen.

Kuolindoulat voivat tehdä yhteistyötä seurakuntien, järjestöjen tai hoivakotien kanssa, jos asiakas sitä toivoo. He voivat myös auttaa varmistamaan, että lähtö on asiakkaan vakaumuksen mukainen.

Kuolindoulien tuntihinnat alkavat 45 eurosta. Etätapaamiset voivat olla halvempiakin. Työskentely voi tapahtua esimerkiksi sairaalassa tai asiakkaiden kotona. Jotkut kuolindoulat tarjoavat myös 24/7-päivystyspalvelua. Työstä tehdään sopimus, jossa määritellään palvelut ja niiden hinta.

Kuolindoula ei ole suojattu nimike, joten kuka tahansa voi kutsua itseään doulaksi. Yhteystietoja sertifioituihin douliin löytyy Suomen Doulat ry:n ja Lohtu Akatemian verkkosivuilta.

Lähteet: www.lohtu.fi ja Lohtu-akatemian toiminnanjohtaja Jaana Salmi, www.suomendoulat.fi

Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 11/2025.

Ilmoita asiavirheestä