ARVIO Kirkonkellarin ensimmäisessä pitkässä ostoartikkelissa on oivaltavia pointteja kirkollisesta keskustelukulttuurista, olkoonkin, että kokonaisuus on enemmän esitelmä kuin journalistinen artikkeli.
Kari Latvuksen kirjoitus on otsikoitu Kielletty ja sallittu puhe kirkossa: tabut seksistä, vallasta ja taloudesta.
Latvus puhuu artikkelissaan monesta asiasta, kirjoittamisen kehityksestä, digitaalisuuden mukanaan tuomasta käänteestä sanomisen tavoissa ja volyymissä, kirkollisen median viimeaikaisista vaiheista, eritoten Kotimaa24:n synnystä ja vapauskokeilusta, jossa kaikki saavat blogata sekä Kirkonkellarin synnystä ja nykytilasta. Toki puhe on myös itse otsikosta eli kirkollisen keskustelun tabuista.
Minusta kiinnostavinta ovat juuri tabut. Käsittääkseni ne ovat asioista, joista pitää vaieta, joista ei uskalleta puhua, koska ne ovat niin pyhiä ja pelottavia. Senpä vuoksi protestoin, kun luin Latvuksen jutusta, että köyhät ovat tabu. Minusta perusteluksi ei riitä, että köyhyydestä kertovia juttuja ei Kirkonkellarissa lueta kovin innokkaasti. Latvus kirjoittaa:
”Kaikkein vähiten lukijoita kiinnostavat köyhyys, dalitien eli kastittomien asema, diakonia, Intia, Afrikka jne. Nämä teemat eivät kiinnosta vaan ovat todellinen kirkollinen anti-kliimaksi ja ylin EVVK.”
Niinpä. Mutta tabu ei ole asia, joka ei kiinnosta lukijaa.
Ja jos ne eivät kiinnosta Kirkonkellarin lukijoita, niin ketä sitten? Ja mitä johtopäätöksiä verkkolehden toimituksen tulee tehdä – pitääkö lisätä juttuja aiheista, jotka eivät lukijoita kiinnosta vai pitääkö niitä kokonaan välttää? Tästä olisi ollut kiinnostava kuulla päätoimittajan pohdintaa.
Köyhyys ei ole mediaseksikäs aihe ainakaan juuri nyt, vaikka vastuullinen media sitä esillä pitkääkin. Ja hyvä niin.
Lusmut tabuina?
Jyväskylän papiston päivillä Latvuksen isännöimässä kanavassa nostettiin esiin kaksi kirkollista keskustelunaihetabua, työtään välttelevät lusmut papit ja kirkon yhteyden puolesta vaikenevat piispat.
Jälkimmäinen tuskin on tabu, sen verran lujaa ainakin verkkokeskusteluissa piispoja vedetään kölin ali. Tai sitten ajatuksena on, että piispoilla itsellään on joitain tabuja, joista he eivät uskalla tai ilkeä puhua.
Lusmut papit sen sijaan ovat enemmän virtahepo työhuoneessa kuin totemistinen tabu kaiken kansan nähtävillä.
Kiinnostava long play -avaus päätoimittaja-merimiespappi Latvuksen artikkeli kuitenkin on Kirkonkellarilta. Tulevien artikkeleiden toivoisi perustuvan vahvemmin vaikkapa tutkivaan journalismiin tai tiedettä oivaltavasti popularisoivaan työhön. Nyt oltiin liikkeellä lähinnä omien mielipiteitten ja yleisten havaintojen kanssa, jotka nekin toki voivat olla hyvin jäsenneltyjä.
Rikastumaan pitkillä myytävillä verkkoartikkeleilla tuskin pääsee Suomen kokoisessa maassa, mutta kuka tietää, yksittäiset jutut saattavat hyvinkin räjäyttää pankin. Ainakin hetkellisesti.
Kirkollinen keskustelu varmasti tarvitsee long playnsa jatkossakin.