Oliko se kirkkodraama vai jumalapalvelus? Määritelmistä viis, sillä viime kirkkovuoden viimeisenä iltana eli 26.11. Helsingin Johanneksenkirkossa koettiin ainutkertainen tilaisuus, jossa tutkittiin liturgisen ilmaisun ja musiikin rajoja.
Poikkitaiteellinen jumalapalvelus tuomiosunnuntain ja adventin rajalla oli osa Kokkolassa kanttorina aloittaneen Martti Laitisen kirkkomusiikin alaan kuluvaa taiteellista tohtorintutkintoa, joka on lajissaan ensimmäinen. Neljä edellistä osaa ovat myös tutkineet liturgisen musiikin suunnittelua ja toteutusta.
Taideyliopiston Sibelius-Akatemian taiteelliseen tohtorintutkintoon kuuluu taiteen keinoin toteutettujen osien lisäksi kirjallinen osuus. Yleensä taiteelliset osat ovat olleet konsertteja, levyjä tai partituureja, mutta Laitisen tapauksessa liturgioiden musiikin toteutuksia.
Poikkitaiteellinen jumalanpalvelus koostui kolmesta osasta, joissa kaikissa oli läsnä pastori-kanttori Samuli Korkalaisen kirjoittama liturginen teksti, Titta Tunkkarin ohjaama Tanssiryhmä Xaris Finlandin esiintyminen ja Martti Laitisen uruilla soittama Jean Sibeliuksen viidennen sinfonian pohjalta uruille sovitettu musiikki.
Ideana oli Laitisen mukaan tutkia, mitä tapahtuu jumalanpalvelukselle, jos sen rakentaa perinteiden vastaisesti taiteen ehdoin. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut tuottaa jotain outoa ja yllättävää, vaan pysyä tiukasti liturgisessa perinteessä sitä samalla haastaen, teoretisoiden.
Oliko tapahtuma oikea jumalapalvelus? Ehkä ei tiukan tulkinnan mukaan, sillä siitä puuttuivat muun muassa synnintunnustus ja uskontunnustus. Laitisen mukaan kyse oli vain erilaisesta jumalapalveluksesta, kuin mihin on totuttu.
Jumalanpalvelus on varsin kaavoittunut käsite ja tilaisuus. Sillä on vahvat muodot ja rakenteet, joiden rikkominen aiheuttaa kirkkokansassa epävarmuutta. Miksi hyväksi koettu pitää muuttaa? Toisaalta ”virallista” jumalanpalvelusta kehitetään ja muutetaan koko ajan, virkamiestyönä tosin.
Laitisen ajatusta mukaillen, jos Johanneksenkirkon tapahtuma oli läsnä oleville ihmisille jumalapalvelus, niin silloinhan se oli. Mihin tarvitaan sellaisen ihmisen arvio tai tuomio, joka ei ollut edes läsnä?
Entä oliko Poikkitaiteellinen jumalanpalvelus siis esitys? Varmaan sitäkin, mutta reunaehdot olivat niin teologisia, että vapaasta taiteesta ei ollut kyse. Oikea termi saattaisi olla taidejumalanpalvelus tai esitys-jumalanpalvelus.
Erityinen kohta oli, kun liturgi Samuli Korkalainen tempautui mukaan tanssiin. Hänen roolinsa hämärtyi ja hänestä tuli viimeistään silloin osa draamallista kokonaisuutta. Liturgi ei voinutkaan pysyä roolinsa turvin liturgisen puheen asiantuntijana ja hieman ulko- ja yläpuolisena uskonnonharjoituksen ammattilaisena.
Myös Martti Laitinen temmattiin koskettimien takaan hetkeksi mukaan tanssiin. Muusikkokaan ei ollut irrallaan tai turvassa liturgisesta kehollisuudesta, elämän liikkeestä.
Poikkitaiteellinen jumalanpalvelus oli vakavahenkinen ja korkeamusiikillinen ja -kirjallinen lukuisine raamattulainoineen ja modernin tanssin ilmaisukielineen. Kokeilu ehkä, mutta sitäkin kiinnostavampi.
Kuva: Olli Seppälä. Tanssiryhmä Xaris Finlandin esiintyminen tarjosi vahvan visuaalisen asun kokeilevalle esitysjumalanpalvelukselle Helsingin Johanneksenkirkossa.