Kulmakiven vapaaehtoisena kasvaa luottamus omiin kykyihin

Nokian keskustasta, kadunkulman kerrostalon pohjakerroksesta löytyy viehättävä seurakunnan Kahvila-Puoti Kulmakivi, jonka toimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin. Tarjolla on hyvää seuraa ja myytävänä niin makunautintoja kuin monenlaisia tavaroitakin sekä diakoniatyön että lähetystyön hyväksi. Viime vuosina Kulmakiven toiminnasta on tuloutettu kummallekin työmuodolle noin 18 000 euroa. Pienistä puroista kasvaa siis valtava virta.

Myytäviä tuotteita on esillä enemmän kuin silmä ehtii kerralla rekisteröidä. Juuri, kun luulee nähneensä kaiken mahdollisen, löytyy nurkan tai oven takaa uusi hylly tavaroineen.

Ajoittaisista haasteista huolimatta Kulmakiven toiminta on jatkunut jo 13 vuoden ajan ja laajentunutkin. Kahvila-Puodin eri toimintoihin osallistuu tällä hetkellä yli sata vapaaehtoista.

Äskettäin eläkkeelle jäänyt lähetyssihteeri Mirja Hukari teki Kulmakiven kanssa täyden päivätyön. Pastori Pekka Laihia kiittelee Hukaria vuolaasti.

– Mirja oivalsi, että seurakunta ei ole kiinteistöjä eikä työntekijöitä, vaan siihen kuuluvat kaikki paikkakunnan ihmiset. Hän otti sydämelleen tekemisen ja olemisen Kulmakiven vapaaehtoisten kanssa.

Kulmakiven toiminnasta vastaavat diakoniatyön ja lähetystyön työntekijät yhdessä vapaaehtoisten kanssa.

Kahvilassa päästään lähelle ihmisiä

Kahvilassa palvelevat muun muassa gluteenittomasta tarjoilusta vastaava Mirja Vahteristo ja työvuorolistat laativa Aino Nenonen, jotka kuuluivat Kulmakiven perustajaporukkaan. He halusivat luoda seurakuntalaisille olohuoneen, missä ihmiset voivat kohdata toisiaan ilman suuria vaatimuksia.

Anita Pirttilahti käveli lenkillä ollessaan Kulmakiven ovesta sisään kysymään, olisiko vapaehtoiselle hommaa. Vielä työssä ollessaan hän teki silloin tällöin vuoroja kahvilassa, mutta otti myöhemmin käyttöön kokin ammattitaitonsa leivontaryhmässä.

Kahvilassa työskentelee kaksi henkilöä sekä aamu- että iltapäivävuoroissa. Nenonen toteaa, että pieni epävarmuus tekijöiden löytämisessä kuuluu asiaan.

– Välillä on vapaaehtoisia enemmän ja välillä vähemmän, mutta koskaan ei ole tarvinnut laittaa kahvilaa kiinni. Aina olen tavalla tai toisella onnistunut saamaan ihmiset jokaiseen työvuoroon.

– Keittiöhommissa riittävät tavallisen ihmisen taidot, mutta pitkäjänteisyys on suotavaa, jotta sovitut työt tulevat hoidetuksi, Aino Nenonen sanoo.

Aina on tilaa uusille tekijöille

Sururyhmään aikoinaan osallistunut Seija Juurinen kuuli käsityökerhosta seurakuntatalolla, kun hän näki lankapusseja ja tiedusteli, voisiko kutoa langoista jotain.

– Etukäteen ajattelin, että osaan ainakin leikata matonkudetta, mutta havaitsin, että sehän vasta vaikeaa onkin, naurahtaa Juurinen.

Nykyään hän hankkii käsityöpiiriin materiaalit ja jakaa ne kädentaitajille. Kokemus on opettanut pyytämään ihmisiltä käsitöitä taitojen mukaan.

Kokoontumisia on kahdesti viikossa, ja myytävien käsitöiden kirjo on laaja. Ryhmässä on kutojia, ompelijoita, kankaanpainajia, huovuttajia sekä korttien, korujen ja kranssien tekijöitä.

– Nokialla ei ole kirjakauppaa, joten korttien askartelijoitakin tarvitaan, Seija Juurinen huomauttaa.

Hän kutsuu uusiakin tulijoita lämminhenkiseen porukkaan tekemään käsitöitä suurella sydämellä yhteiseksi hyväksi.

Ovet ovat avoinna myös kädentaitajien puupiirissä, jonka toiminnasta vastaa erityisnuorisotyönohjaaja Tapio Salomäki. Myllyhaan koululla valmistuu monenlaisia puutöitä voiveitsistä nukenvaunuihin.

– Erilaisia artikkeleita on vähintään sata. Ideoita otetaan vastaan ja itse saa valita mitä tekee. Tärkeintä on, että vasara pysyy kädessä. Naisetkin saavat tulla mukaan, sillä kyseessä ei ole miestenpiiri vaan puupiiri, sanoo monessa mukana oleva vapaaehtoinen Unto Setälä.

Hän muistelee hymy huulessa puupiirin alkuaikojen toista kokoontumispaikkaa yksityisessä verstaassa entisessä kanalassa.

Omat lahjat pääsevät käyttöön

Toiminta Kulmakiven joukoissa antaa osallistujille mielekästä tekemistä ja tunteen siitä, että he ovat tarpeellisia. Tärkeää on myös joukkoon kuuluminen sekä kristillisen lähimmäisenrakkauden toteuttaminen käytännössä. Hyviä ystävyyssuhteitakin on syntynyt. Mukana olevat kokevat saavansa jopa enemmän kuin itse antavat.

– Ihmisten lähellä oleminen ja asioiden jakaminen on antoisaa. Samalla toimintamme tuottaa rahaa, joka jaetaan hyvään tarkoitukseen, sanoo Mirja Vahteristo.

– Osallistuminen antaa voimaa muuhunkin elämään ja vahvistaa uskoa omiin kykyihini, Aino Nenonen pohtii.

– Antamalla ammattitaitoani saan hyvää mieltä sekä sosiaalista elämää. Joskus voin vähän rasittuakin, mutta pääasiassa homma tuo iloa, Anita Pirttilahti toteaa.

– Tekeminen yhteiseksi hyväksi antaa suurta sisältöä elämääni. On ollut mielenkiintoista seurata toiminnan paisumista pienestä alusta näin laajaksi, iloitsee Seija Juurinen.

Diakonissa Merja Heinilä kertoo, että Kulmakivestä löytyy myös kirjapiiri ja nettineuvontaakin annetaan.

– Kirjapiirissä jaetaan ajatuksia kirjojen pohjalta, lähimmäisten kohtaamisen ohella. Nettineuvojat päivystävät tietokoneen äärellä teknisissä asioissa apua antaen, mutta myös siellä on ihminen tavattavissa. Tikustakin voi tehdä asiaa, että pääsee juttelemaan jonkun kanssa.

Vapaaehtoistyö on jatkuvaa liikettä

Kulmakiven kaltainen vapaaehtoistoiminta sopii konkareiden mielestä kaikille, jotka haluavat ja jaksavat tulla mukaan, sekä heille, jotka kokevat yksinäisyyttä ja luulevat olevansa tarpeettomia.

Merja Heinilä lupaa räätälöidä jokaiselle omankokoisen tehtävän tilanteen ja mielenkiinnon mukaan.

– Seurakunnan vapaaehtoistyö.fi -sivuston kautta on saatu uusia ihmisiä toimintaan, Heinilä kertoo.

Kulmakiveen voidaan ottaa myös kahvilatyöskentelyyn sopivia työharjoittelijoita. Heitä ei ole mukana koko aikaa, vaan asia riippuu hakijoiden omasta tarpeesta ja aikataulusta.

Pekka Laihia vinkkaa vastaavaa toimintaa suunnitteleville seurakunnille, että kiinteistön ja töiden organisoinnin lisäksi on tärkeää saada mukaan vähintään yksi koko sielustaan ja sydämestään asiaan sitoutunut resurssihenkilö.

Kuva: Merja Salonen. Nokian seurakunnan Kahvila-Puoti Kulmakiven kantavia voimia ovat mm. Mirja Vahteristo (vas.), Seija Juurinen, Aino Nenonen, Anita Pirttilahti, Pekka Laihia ja Merja Heinilä.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliOulun seurakuntarajoihin ehdotetaan muutoksia
Seuraava artikkeliLuterilaista jousiammuntaa Mongoliassa

Ei näytettäviä viestejä