Erilaiset kohtaamiset ovat yhteisöpappi Jenni Tuulensuun työn ytimessä. Tuulensuun mukaan on tärkeää, ettei ihmistä yritetä muuttaa, eikä hänen kokemuksestaan pyritä selittämään mitään pois.

– Ihmistä ei pidä myöskään arvioida, vaan on tehtävä tilaa sille, mikä on hänelle itselleen merkityksellistä ja tärkeää. Kun saa rakennettua tilaa hiljaisuudelle, toinen voi päästä käsittelemään myös vaikeimpia tai arimpia asioita.

Tuulensuu työskentelee yhteisöpappina yli kymmenessä Sininauhasäätiö-konsernin yksikössä, joissa hän kohtaa erilaisista päihde- tai mielenterveysongelmista kärsiviä sekä asunnottomia. Sininauhasäätiö on Sininauhaliiton jäsenjärjestö – molemmilla on kristillinen arvopohja – jonka yksiköt sijaitsevat Uudellamaalla, Turussa ja Tampereella. Säätiön asukkaiden ja päivätoiminnassa kävijöiden lisäksi Tuulensuu on heidän läheistensä käytettävissä.

– En tapaa istua toimistolla ja odotella, että ihmiset tulevat sinne. Sen sijaan käyn eri toimipisteissämme, jolloin minuun on helppo
ottaa kontaktia.

Tuulensuu toimii myös Sininauhasäätiön henkilöstön yhteisöpappina.

Vuosia sitten teologiaa opiskellessaan Tuulensuu neuvoi vapautuvia vankeja talousasioissa projektityöntekijänä, Sininauhaliiton ja Kriminaalihuollon tukisäätiön yhteisessä osahankkeessa. Opiskeluvuosinaan hän toimi myös laitoshuoltajana Husin psykiatrisilla osastoilla.

Pappisvihkimyksen jälkeen Tuulensuu työskenteli ensin kuutisen vuotta seurakuntapappina, pääasiassa Helsingin Malmin seurakunnassa. Vuonna 2016 hän palasi Sininauhaliittoon kehittäjäksi, ja sen ohessa hän ryhtyi tekemään pastoraalista työtä Sininauhasäätiön yksiköissä. Nyt hän on ollut säätiön kokopäiväinen pappi jo noin kolmen vuoden ajan.

Itä-Helsingistä kotoisin oleva Tuulensuu ei alun perin suunnitellut hakeutuvansa päihde- tai mielenterveystyöhön.

– Ensikokemus Sininauha-liikkeestä oli kuitenkin niin mielenkiintoinen ja vaikuttava, että sinne palaaminen tuntui väistämättömältä.

Tuulensuu kertoo, että hänen kiinnostuksensa teologian opintoihin oli kokonaisvaltaista.

– Se tarjosi monenlaisten kysymysten vaivaamalle paljon.

Tuulensuun kokemuksen mukaan päihdeongelmista kärsivät ovat usein hyvin kiinnostuneita uskonasioista.

SÄÄNNÖLLISIN VÄLIAJOIN joku Sininauhasäätiön asukkaista tai muuten toiminnassa olevista siirtyy ajasta ikuisuuteen esimerkiksi päihteidenkäytön seurauksena.

– Kun joku yhteisömme jäsen kuolee, pidämme aina muistotilaisuuden. Niihin tapaa kokoontua paljon porukkaa. Se on rituaali, joka kantaa ja jolla on merkitystä riippumatta siitä, millainen vakaumus tai millaista hengellisyyttä osallistujalla on.

Tuulensuu kertoo, että näissä tilaisuuksissa – ja muissakin yhteyksissä – keskustelua käydään usein myös hengellisistä asioista. Hän toteaa, että keskusteluissa on monesti ristiriitaisia ja jännitteisiä ulottuvuuksia, joihin liittyy toiveita, pelkoja, häpeää ja syviä tarpeita. Elämän eri ulottuvuudet sekä psyykkiset ja hengelliset asiat kietoutuvat yhteen. Tuulensuulla ei ole näissä tilanteissa mitään patenttivastauksia.

– Kristittynä ja pappina voin kuitenkin kertoa, miten itse hahmotan asioita. Oleellista on kuunteleminen.

Tuulensuun kokemuksen mukaan päihdeongelmista kärsivät ovat usein hyvin kiinnostuneita uskonasioista, ja monilla on myös selkeä uskonnollinen vakaumus.

– Ajattelen niin, että ihminen on lähtökohtaisesti herkkä, avoin ja altis uskonasioille; meihin on koodattu taju pyhästä.

Usein tällainen alttius korostuu silloin, kun ihmisellä on taustallaan rankkoja kokemuksia, paljon elettyä elämää.

– Voi sanoa niinkin, että nämä ihmiset ”saarnaavat voimakkaasti”. He eivät kuitenkaan puhu saarnapöntöissä, vaikka ehkä juuri heidän pitäisi siellä olla.

Liika varovaisuus voi myös estää kasvamasta ihmisinä ja työntekijöinä.

JENNI TUULENSUU on miettinyt, osoittaako kirkko riittävästi ja aidosti kaikella toiminnallaan olevansa köyhien ja haavoilla olevien kirkko.

Jopa jotkut kirkon työntekijät kysyvät Tuulensuulta hyvinkin suoraan, ”kuinka sitä maailmaa kestää”.

– Usein mietin, mitä ajatuksen taustalla on. Miksi juuri tämä työ näyttäytyy kirkonkin työntekijöille erityisen vaikeana?

Tuulensuu uskoo, että seurakuntien ja muiden hengellisten yhteisöjen työntekijöillä voi olla epävarmuutta siitä, miten päihteidenkäyttäjiä pitäisi kohdata ja miten heidän kanssaan tulisi toimia.

– Olemme usein epävarmoja omasta osaamisestamme, mutta meidän ei tarvitsisi olla siitä niin huolissamme.

Liika varovaisuus voi myös estää kasvamasta ihmisinä ja työntekijöinä.

– Monesti ongelmana on juuri se, että meidän pitäisi omasta mielestämme hallita kaikki ongelmat. Olemme tottuneet olemaan ratkaisukeskeisiä.

Tuulensuu epäilee, että päihdetyön kenttä saattaa näyttää kirkon työntekijöistä erityisen synkältä siihen liittyvän näköalattomuuden
takia.

– Joskus Kristuksen seuraaminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että tilanne on huono tai joskus vielä huonompi, eikä asioita näytä tapahtuvan riittävästi.

Tuulensuun mukaan kirkko saattaa keskittyä liikaa nykyhetkeen, mikä johtaa tempoiluun.

– Pappina voi vain konkretisoida rajallisuutta ja neuvottomuutta. Kristitty ei koskaan elä täysin rauhassa, koska Jeesuskin oli ristillä näköalaton ja vailla mielenrauhaa. Tässä nopean ja helpon mukavuuden maailmassa ristin Jeesus on todella rankka vastinpari.

Tuulensuun mielestä ”järkkyvä elämä” on ihmisyyden perustila. Hän uskoo, että myös auttajalla tulisi olla kokemusta siitä, miltä tuntuu olla itse avuton ja paljaimmillaan. Niissä hetkissä punnitaan kaikki tärkeä.

– Illuusiot omasta kaikkinaisesta kykenevyydestä romuttuvat, kun rikkoudumme ihmisinä. Siinä missä virren sanoin ”kylläinen armon hylkää”, kokemukseni mukaan nimenomaan päihdemaailmassa antautuessaan armon puhuteltavaksi ihminen elää armoitettuna, vaikka armon kokemusta ei voi hallinnoida.

TUULENSUUN MIELESTÄ yhteiskunta kannustaa ja opettaa ihmisiä kilpailemaan. Niin sanottu hyvä elämä on vahvasti normitettua.

– Myös kirkossa ja rippikoulun kasteopetuksessa vallalla oleva psalmin ajatus, ”minä olen ihme” on kiinnostava. Ajatus on kyllä kaunis, mutta on varottava, mihin se lähtee meitä viemään.

Tuulensuun mielestä yksilöä ihailevassa, romantisoivassa puheessa ihmistä voidaan olla nostamassa vääränlaiselle jalustalle.

– Emme ole niin tärkeitä kuin kuvittelemme. Ja juuri siksi olemme Jumalalle niin tärkeitä.

Kirkon avainkysymyksiä on se, miten matala kynnys ihmisillä on messuun ja muuhun kirkon toimintaan: tunteeko ihminen itsensä tervetulleeksi. Tämä saattaa korostua esimerkiksi päihdeongelmista kärsivien kohdalla. Tuulensuun mukaan usein kysymys on järjestelmän tai etäännyttävän instituution ongelmasta.

– Ehkä meidän pitäisi kirkkona sietää enemmän ristiriitaa tai olla vähemmän kriittisiä asioille, jotka voidaan nähdä häiriönä tai rikkovat jotain sovinnaista. Korostammeko sopeutumista ja siistiä ulkokuorta, vaikka usein se kertoo ihmisestä oikeasti hyvin vähän.

Oleellinen kysymys on myös se, miten ihmiset ylipäätään suhtautuvat päihdeongelmista kärsiviin.

– Osa voi suvaita heitä, osa sietää. Monilla voi olla jonkinlaista yleissympatiaa, mutta asia voidaan kokea myös vieraana ja pelottavana, varsinkin jos aiheeseen ei ole omakohtaista tuntumaa vaikkapa oman lähipiirin kautta.

Usein ihmiset joutuvat työstämään omia ennakkoluulojaan. Tämä voi liittyä monenlaisiin kanssaihmisiin.

– Emme ehkä olekaan niin suvaitsevaisia kuin haluaisimme olla tai uskomme olevamme. Tästäkin on hyvä olla tietoinen.

Näille kysymyksille voi kuitenkin antautua, haastaa itseään ja yrittää päästä asiassa ainakin vähän eteenpäin.

Tällä hetkellä Suomessa ei ole vielä käyttöhuoneita. Enemmistö päihdeasioihin perehtyneistä asiantuntijoista kannattaa niiden kokeilemista.

SININAUHASÄÄTIÖLLÄ on yksiköitä, joissa ei vaadita päihteettömyyttä. Ajatuksena on, että ensin ihmisellä pitää olla koti, jonka jälkeen on helpompi ratkoa muita ongelmia.

Säätiö tarjoaa päihdeongelmista kärsiville kotiin tuotettavaa avohoitoa sekä ihmisen kotona tapahtuvaa katkaisuhoitoa. Lisäksi se tarjoaa heille korvaushoitoa eli lääkitystä, jolla hillitään opioidiriippuvuuden vieroitusoireita.

Korvaushoidon tavoitteena on asiakkaan kuntoutuminen ja päihteettömyys tai vähintään riippuvuuden haittojen vähentäminen ja asiakkaan elämänlaadun parantaminen. Korvaushoidon lisäksi säätiöllä on hoitoa tukevaa vertais- ja ryhmätoimintaa.

Suomessa on käyty viime vuosina keskustelua huumeiden käyttöhuoneiden tai käyttötilojen tarpeellisuudesta. Ne ovat tiloja, joissa huumeiden käyttäjät voivat käyttää laittomia päihteitä terveydenhuollon työntekijän valvonnassa.

Ensisijainen tavoite on vähentää kuolleisuutta ja sairastuvuutta tarjoamalla huumeiden pistokäyttöön turvallisempi ja hygieenisempi ympäristö. Lisäksi asiakkaita halutaan kouluttaa turvallisempiin käyttötapoihin sekä ohjata heitä muihin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.

Tällä hetkellä Suomessa ei ole vielä käyttöhuoneita. Enemmistö päihdeasioihin perehtyneistä asiantuntijoista kannattaa niiden kokeilemista. Poliittisten päättäjien keskuudessa näkemykset jakautuvat.

Tuulensuu suhtautuu käyttöhuoneisiin myönteisesti. Hänen mukaansa niin kutsuttu haittoja vähentävä työ on osoittanut tarpeellisuutensa, ja valvottuja käyttöhuoneita tarvitsisivat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset.

– Niiden kokeilusta voisi seurata hyviä asioita. Tähän pitäisi uskaltaa luottaa kaikkien epävarmuuksienkin keskellä.

Kuka?

Jenni Tuulensuu, 41

yhteisöpappi

Asun Helsingissä.

Harrastan kuorolaulua.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Rukoilen päivin ja öin.

Ilmoita asiavirheestä