Naismallinuken puolivartalo on ammuttu täyteen luodinreikiä. Torso roikkuu pylväskaaresta Irakin suurimman kristillisen kirkon sisäpihalla Qaraqoshissa lähellä Mosulia.
– Isis käytti naisnukkeja maalitauluinaan. He pitivät täällä sotaharjoituksiaan miehityksensä aikana, kertoo kaldealaiskatolisen Neitseellisen Syntymän kirkon kirkkoherra Majed Abdalla.
Olen todistanut islamilaisen äärijärjestön hirmutekoja sekä Irakissa että Syyriassa. Silti tämä näky hätkähdyttää. Siitä huokuu syvä viha sekä halu nöyryyttää ja tuhota. Ne ovat tunteita, joita Isis kohdistaa kristittyihin ja naisiin – tai ylipäätään kaikkiin, jotka kieltäytyvät elämästä sen jyrkän ja ankaran maailmankuvan ehdoilla.
{kuva_679eeb3a-6dd4-4363-bc59-009659b2365a}
Qaraqosh on saanut tuntea tämän vihan täydessä mitassaan. Se sijaitsee historiallisessa Niniven laaksossa noin 30 kilometrin päässä Irakin pohjoisosien suurkaupungista Mosulista. Kaupunki on ollut Irakin ja koko Lähi-idän tärkeimpiä kristillisiä keskuksia aina uskonnon alkuajoista asti. Sen noin 50 000 asukasta ovat olleet pääasiassa kristittyjä.
Isis miehitti Qaraqoshin elokuussa 2014 osana suurhyökkäystään, jossa se ajoi lukumäärältään ja kalustoltaan ylivoimaiset irakilaisjoukot päätä pahkaa karkuun. Sen aikana islamistisoturit valtasivat Mosulin ja laajoja alueita Irakin pohjoisosista ja Syyriasta.
Isisin haltuun päätyi lähes koko Niniven laakso, joka on ollut perinteisesti Irakin kristittyjen tärkein asuinalue.
Järjestö julisti vallatut alueensa islamilaiseksi kalifaatiksi, jonka lakeina ovat islamin valtasuuntauksen sunnalaisuuden ahtaimmat ja vanhoillisimmat tulkinnat.
Vajaan kolmen vuoden miehityskautensa aikana Isis tuhosi entisten asukkaiden uskon tunnusmerkit halventavalla tavalla.
Kristityille uusi järjestys merkitsi painajaista. Isis määräsi heidät kuolemanrangaistuksen uhalla joko maksamaan ankaraa pakkoveroa tai kääntymään muslimeiksi.
Qaraqosh tyhjeni täysin. Vajaan kolmen vuoden miehityskautensa aikana Isis tuhosi entisten asukkaiden uskon tunnusmerkit halventavalla tavalla.
– Se oli pahinta, vielä tuskallisempaa kuin omaisuutemme ryöstäminen, sanoo komentaja Sabry Attalla.
Attalla johtaa Niniven laakson suojeluyksikön NPU:n asemiehiä Qarasqoshissa. Kristityt perustivat oman asejärjestönsä kesällä 2014 suojellakseen Qaraqoshia valtaukselta.
– Ensimmäistä kertaa Irakin historiassa kristityt tarttuivat yhdessä aseisiin, tavalliset siviilit kuten minä. Oli pakko, Attalla sanoo.
Suojelujoukot onnistuivat yhdessä kurdien peshmerga-joukkojen kanssa viivyttämään Isisin valtausta niin kauan että Qaraqoshin siviiliväestö ehti paeta. Sama toistui muuallakin Niniven laaksossa.
{kuva_c6669571-5142-4296-8063-c53aa293d57b}
Mosulista ja Niniven laaksosta pakeni noin 200 000 kristittyä. Lähes kaikki hakivat turvaa viereiseltä kurdien itsehallintoalueelta, joka on käytännössä jo 25 vuoden ajan toiminut itsenäisen valtion tavoin erillään muusta Irakista. Se on Irakin pitkän kaaoksen aikana pysynyt maan ainoana turvallisena ja vakaana seutuna.
Qaraqosh palasi entisille omistajilleen pian sen jälkeen kun Irakin erikoisjoukkojen, kurdien peshmergojen ja niitä tukevan Yhdysvaltain johtaman liittouman suurhyökkäys alkoi lokakuussa 2016.
Isis häädettiin suurimmasta osasta Niniven laaksoa muutamassa kuukaudessa ja Irakin armeija ilmoitti vallanneensa Mosulin lopullisesti takaisin sunnuntaina 9.7.
Mutta vielä kesäkuussa ajomatkalla Niniven laakson läpi kohti Mosulia näen kuitenkin, että kaikki kristittyjen kylät ja kaupungit lojuvat yhä lähes autioina. Sen sijaan muslimien asuttamilla alueilla on jo runsaasti arkeen paluun merkkejä.
Neitseellisen Syntymän kirkon kellotorni on saanut osansa kranaateista. Kellotaulun paikaltaan pudonneet kiviviisarit kurkistavat aukosta.
Qaraqoshin tunnus, Irakin lippua monta kertaa korkeampi jykevä puuristi seisoo toki paikallaan toriaukion keskellä. Täälläkin kaduilla liikkuu silti lähinnä suojelujoukkojen partioautoja. Vasta parisataa perhettä eli toistatuhatta asukasta on palannut.
Yksi pääsyistä selviää, kun komentaja Sabry Attalla ja hänen veljenpoikansa kirkkoherra Majed Attalla esittelevät kirkkoa ja keskustaa.
Suuri osa rakennuksista on raunioina. Osa niistä tuhoutui valtaustaistelussa, mutta useimmat Isis hävitti järjestelmällisesti ja ansoitti räjähteillä lähtiessään.
Neitseellisen Syntymän kirkon kellotorni on saanut osansa kranaateista. Kellotaulun paikaltaan pudonneet kiviviisarit kurkistavat aukosta.
Kirkon sisällä viimeistä ehtoollista kuvaava taulu on heitetty nurkkaan betoninsäpäleiden keskelle. Jeesuksen ja Marian kasvot on revitty tauluista tai tuhrittu Isisin vääräuskoisten töiden sensurointiin käyttämällä mustalla maalilla.
{kuva_23e19426-9968-4e00-b152-675d97bb6761}
Keittiön lattia on yhä täynnä Isis-taistelijoiden ruokailuvälineitä. Kukaan ei halua koskea niihin, kuin peläten pahan tarttuvan.
Lasinsirpaleet ratisevat kengänpohjissa koko ajan.
Ryöstetyn kirkkosalin alttarilla on jo palaajien vaatimattomia lahjoja: kukkakimppuja, rukousnauhoja, vesipullo. Kirkon edustalla korjataan liikkeitä, jotka mainostavat uhmakkaasti Isisin paheina kieltämiä turkkilaista Efes-olutta ja naisten kampauksia.
Emme luota hallitukseen lainkaan. Itse asiassa meillä ei edes ole hallitusta. He ovat varkaita, jotka eivät anna meille mitään.
– Tässä kirkossa on kastettu minut, vanhempani, isovanhempani ja lapseni. Tietenkin haluamme jäädä tänne puhumaan Jeesuksen kieltä tulevaisuudessakin, komentaja Attalla sanoo.
– Puhun nyt suoraan. Emme luota hallitukseen lainkaan. Itse asiassa meillä ei edes ole hallitusta. He ovat varkaita, jotka eivät anna meille mitään. Qaraqosh vapautettiin seitsemän kuukautta sitten, mutta kaikki korjaukset olemme rahoittaneet itse tai ulkomaisella avulla.
Kirkkoherra Majeed Abdalla ei suostu tunnustamaan hävittäjiä voittajiksi.
– Tämä on vain kiveä. Usko sisällämme on tärkeää, hän sanoo.
Mutta riittääkö Irakin kristityillä enää sitä?
Irak on maailman vanhimpia kristittyjen asuinalueita. Kristinusko juurtui sinne jo ensimmäisellä vuosisadalla apostoli Tuomaan myötä.
Silti suurin osa Irakin kristityistä on vain runsaassa vuosikymmenessä paennut. Ennen Yhdysvaltain Irakin-miehitystä vuonna 2003 kristittyjä oli maan väestöstä 6–7 prosenttia eli yli puolitoista miljoonaa. Nyt määrä on laskenut alle kolmasosaan.
Amerikkalaismiehitys kääntyi katkeruudeksi ja kiihtyviksi kostoiskuiksi kristittyjä vastaan. Sitä edistivät Saddam Husseinin kukistumista seurannut kaaos ja valtatyhjiö sekä hänen hallintoaan tukeneen sunniväestön syrjäyttäminen uuden Irakin pystyttämisestä.
Ne loivat pohjan Isisin kaltaisille ääri-islamilaisille kapinaliikkeille, joita Saddamin tyly diktatuuri oli pitänyt tiukasti aisoissa.
{kuva_71c3b1db-404d-403a-a20d-d8c30cbfa4b8}
Vaikka Isisin raakuuksien ja uskonvainon huippukausi kesti vain muutaman vuoden, sillä on pitkät seuraukset. Joidenkin arvioiden mukaan järjestön hirmuvalta saattoi tarkoittaa jopa lopun alkua kristinuskolle Irakissa.
Ennen vierailuani Qaraqoshissa olen seurannut Mosulin länsiosien rintamalinjoilla Irakin erikoisjoukkojen hyökkäystä Isisin viimeisiä tukikohtia vastaan pahasti raunioituneissa kortteleissa vanhankaupungin liepeillä.
Kiivaiden taisteluiden tuntumassa, alle kilometrin päässä rintamalinjasta on jo paluumuuttajia, vaikka kranaatinräjähdykset, tulitus sekä raunioiden takaa nousevat paksut savupilvet ovat koko ajan heidän seuranaan. Siellä on myös asukkaita, jotka pysyivät kaupungissa koko Isisin kolme vuotta jatkuneen valtakauden ajan.
Isisin kostonhalu ei ole laantunut lainkaan, vaikka sen sotilaallinen mahti on murskattu.
En tapaa ainuttakaan kristittyä tuhoutuneessa Länsi-Mosulissa. Heitä ei ollut kohdannut myöskään kukaan siellä haastattelemistani. Kaupungin aiemmin vallatuissa ja paljon rauhallisemmissa itäosissa tilanne on pitkälti sama.
Ehkä Mosul on ensimmäistä kertaa historiansa aikana vailla kristittyä asutusta.
Kaldealaiskatolisen kirkon Erbilin hiippakunnan arkkipiispan Bashar Matti Wardan arvio on, että kristityt jotka jäivät lähiseuduille, palaavat kyliin Niniven laaksossa, mutta tuskin Mosuliin. He jotka pakenivat kauemmaksi, naapurimaihin tai Eurooppaan, eivät palaa koskaan.
Jos ennuste toteutuu, se merkitsee valtavaa suoneniskua Irakin kristitylle yhteisölle.
– Pääsyy paluumuuton viivästymiseen on pelko, toteaa Irakin suurimman kristillisen yhteisön kaldealaiskatolisen kirkon pastori Dankha Joola.
– Kristityt kylät ovat raunioina ja miinoitettuja. Palveluja ei ole ja uhka jatkuu: Isisillä on alueella vielä paljon salaisia tukijoita.
Isisin kostonhalu ei ole laantunut lainkaan, vaikka sen sotilaallinen mahti on murskattu ja islamilainen kalifaatti on menettänyt lähes kaikki maa-alueensa.
Päinvastoin. Seuratessani taisteluja Länsi-Mosulissa heti etulinjan takana sijaitsevien ensiapupisteiden työntekijät kertoivat, että niihin tuotiin koko ajan siviilejä, joita ääri-islamistit ovat ampuneet kostoksi käsiin ja jalkoihin. Eivät tappaakseen, vaan tuottaakseen mahdollisimman suurta kipua ja kauhua.
Äärijärjestön toiminta jatkuu sissisotana ja terrorismina.
– Uskon, että on vielä hyvin aikaista palata, Joola sanoo.
– Mitään suojaa ei ole ja on yhä täysin epäselvää, mitä näille alueille tapahtuu. Kaikki taistelevat niiden omistuksesta ja me olemme siinä välissä. Olisi väärin kehottaa pakolaisia palaamaan. Neuvomme heitä tekemään omat johtopäätöksensä, vaikka se tarkoittaisi vaikeitakin ratkaisuja, hän jatkaa.
Matka Niniven laakson läpi osoittaa Joolan sanat todeksi. Kristittyjen kylien ja kaupunkien ympärillä on useiden eri asejoukkojen tukikohtia. Useita kristittyjen asuinalueita ympäröivät Iranin vallankumouskaartin tukemien shiialaisten asejoukkojen Hashd al-Shaabin asemat.
Saddamin aikana kristittyjen ja muslimien välit Mosulissa ja Irakissa olivat normaalit, koska molempia alistettiin.
Eikä pelko kohdistu ainoastaan Isisiin, Joola korostaa. Sen hirmutekojen varjossa ja niitä ennenkin on tapahtunut ja tapahtuu jatkuvasti paljon muidenkin tekemiä viharikoksia kristittyjä kohtaan.
Joola on itse syntynyt Mosulissa, mutta hänen perheensä pakeni sieltä vuonna 2003.
– Saddamin aikana kristittyjen ja muslimien välit Mosulissa ja Irakissa olivat normaalit, koska molempia alistettiin. Hallinto piti Mosulin muslimeja tiukasti kurissa, koska suuri osa heistä oli äärivanhoillisia.
Kun Saddam kaadettiin, Mosulin kristityt joutuivat heti vanhoillisten sunnien tulilinjalle.
Joolan työpaikka Mar Yosifin eli Pyhän Joosefin katedraali on kaldealaiskatolisen kirkon keskus. Se sijaitsee Ainkawassa, Kurdistanin itsehallintoalueen pääkaupungin Erbilin liepeillä.
Pakolaistulvan alku elokuussa 2014 oli suorastaan raamatullinen.
Sekä Irakin Kurdistanista että Syyrian kurdien itsehallintoalueesta Rojavasta on muodostunut kristittyjen ja muidenkin Irakin ja Syyrian sodissa vainottujen vähemmistöjen suojapaikka. Niissä kristityillä on selvästi suurempi vapaus harjoittaa uskontoaan ja kulttuuriaan kuin Syyrian ja Irakin hallituksen alueilla.
Ainkawa eli Beth Amka on vanhimpia yhtäjaksoisesti asutettuja kaupunkeja maailmassa. Juuri sinne Irakin kristityt suuntasivat kun vihateot ja vainot kiihtyivät. Sen seurauksena Ainkawan 20 000 asukkaan väkiluku on yli kymmenkertaistunut.
Kaldealaiskatolisten Erbilin hiippakunta on tukenut yli 20 000 kristittyä perhettä, jotka pakenivat Mosulista, Qaraqoshista ja Niniven laaksosta kesällä 2014.
– Ruokaa, majoitusta, koulutusta, toivoa ja uskoa, tiivistää Joola.
Pakolaistulvan alku elokuussa 2014 oli suorastaan raamatullinen.
– Eräänä yönä heräsin kahden aikoihin kun portille koputettiin. Kun avasin, näin pimeän pihan täynnä tuhansia hiljaisia odottavia ihmisiä. Ensimmäinen ajatukseni oli: Hyvä Jumala, mistä me saamme heille kaikille leipää?
Kahden seuraavan kuukauden sisällä saapui noin 180 000 kristittyä. Lähes kaikki tulivat jalkaisin ja tyhjin käsin. Kurdihallinto ei sallinut heidän saapuvan alueelleen autoillaan ja tavaralasteineen. Se epäili Isisin voivan käyttää pakolaisten autoja itsemurhaiskuihin ja ujuttavan tavaroiden mukana aseita ja räjähteitä kurdialueille, joiden valtaamisessa se oli epäonnistunut.
– Raadoimme yötä päivää. Ihmiset pääsivät vähitellen teltoista kontteihin, konteista vuokra-asuntoihin.
{kuva_5e09bf3a-2cdc-4329-be22-50184453bf2b}
Kaikesta tuesta huolimatta Erbilistä on lähtenyt kymmeniä tuhansia pakolaisia. Vain murto-osa heistä on palannut kotiseuduilleen.
– Minut tekee katkeraksi se, että kristittyjen kohtaloa vältetään tietoisesti kutsumasta kansanmurhaksi. Meitä on kuulemma tapettu liian vähän. Kuitenkin Irakissa on vuodesta 1950 lähtien surmattu väkivaltaisesti 600 000 kristittyä, Joola sanoo.
– Pienenä kuulin kaikki kauhutarinat, mitä tapahtui vanhemmilleni ja isovanhemmilleni. Pelkään, että joudun kertomaan niitä omille lapsilleni nykypäivän tapahtumilla täydennettyinä.
Kuvat: Hannu Pesonen
Lue myös:
Arkistojuttu: Eksodus on alkanut – Kristityt lähtevät uskon syntysijoilta
Arkistojuttu: Raportti: Irakin kristittyjä uhkaa häviäminen 5 vuodessa
Arkistojuttu: Jesidien uskonnon ytimessä on kolminaisuus