Rippikoululaiset Sanni, Henriikka, Miikka, Viljami ja Valtteri saapuvat kinkeritaloon, joku vanhempiensa ja joku isovanhempiensa kanssa. Vesannon seurakunnan rippikoulunuorille välitetään toive, että he laskisivat, kuinka paljon väkeä on paikalla.
Osalla on takana pitkä koulupäivä, jollakulla on ollut vapaavalintaista liikuntaa ja eräällä kaupunkireissu. Viikonlopun aloitus perjantai-illan kinkereillä hieman hymyilyttää.
– No jaa, voisi sitä tietysti tehdä muutakin. Toisaalta tämä on myös jännää, koska en ole koskaan aikaisemmin ollut kinkereillä, Sanni tuumaa.
Vain Viljami kertoo olleensa kinkereillä aikaisemmin. Nuorten mielikuva kinkereistä on, että siellä syödään, jutellaan ja lauletaan – tässä järjestyksessä.
Nuoret menevät rippileirille kesä-heinäkuun vaihteessa. Konfirmaatiopäivä on 5.7. Osa odottaa rippileiriä kovasti.
– On ihan siistiä mennä riparille ainakin sen perusteella, mitä tyypit ovat leireistä kertoneet, Viljami toteaa.
Ennen leiriä on hankittava eri tilaisuuksista seitsemän suoritusmerkintää: on käytävä jumalanpalvelus, joulun ajan kirkko, pääsiäisen ajan kirkko, messu, musiikkitapahtuma, seurakuntatilaisuus ja kinkerit.
”Hukkaamme tämän hetken, jollemme tunne historiaa”
Vesannon seurakunta täyttää tänä vuonna 120 vuotta, ja juhlavuoden vietto on aloitettu kinkereiden merkeissä. Kinkereillä keskitytään Vesannon itsenäisen seurakunnan vaiheisiin.
– Aihe keksittiin koko työporukalla. Päätimme lisätä ihmisten paikallistietoutta oman seurakunnan historiasta, Vesannon kirkkoherra Jarmo Paananen kertoo.
Teemaa on nostettu kinkereillä esille niin videon, vanhojen valokuvien kuin seurakunnan nettisivujenkin välityksellä. On muisteltu niin pyhäkouluja, kerhoja, pappeja ja kanttoreita kuin kirkkorakennusta tai yksittäisiä tapahtumiakin. Tavoitteena on ollut tietoisuuden lisäämisen ohella muisteluun virittäytyminen ja omien tietojen päivitys.
– Historianopettajani sanoi, että kuka ei mennyttä aikaa tunne, ei nykyistä aikaa osaa elää. Hukkamme tämän hetken, jollemme tiedä, miten tähän on tultu. Mitä on ollut ennen minua? Määrätty yleiskäsitys on välttämätöntä pääomaa, jotta me osaisimme elää tässä ajassa, Paananen pohtii.
Paikalla olleille rippikoululaisille Paananen sanoo, että on tärkeämpää tietää oman ympäristönsä vaiheista kuin osata luetella vaikkapa Suomen presidentit. Kinkeriväelle tulee myös läksy:
– On tärkeää, että te, joilla on muistoja ja tietoa kerrottavaksi, ette lakkaisi kertomasta, Paananen evästää.
Kinkeri-illan aikana kuullaan monta pientä tarinaa ja muistoa. Muutamat paikalla olleista maatalousyrittäjistä ovat istuneet ennen illan kinkereitä koko päivän EU-tukikoulutuksessa. Muuan heistä tuumaa, että illan kinkereillä oli päivän tapahtumaan verrattuna paljon toivorikkaampi tunnelma.
Rentoutta ja naapuriapua kinkerijärjestelyihin
Kirkkoherra Jarmo Paanasen mukaan kinkerit eivät ole enää pitkään aikaan olleet väestönlaskenta- ja kansanopetustilaisuus kuten ne alkujaan olivat. Vanha perinne on elänyt ja muuttunut ajassa hitaasti. Vuonna 2008 koko systeemiä virtaviivaistettiin, ja nyt kinkeripöytäkirjatkin ovat jääneet historiaan. Niin ikään pois on jäänyt velvoittavan listan mukaan talosta taloon kiertäminen. Silti kinkeripaikkoja on joka vuosi löytynyt ongelmitta.
– Yritän sanoa, että relax vaan. Talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan. Kinkereiden pääpaino ei ole niissä asioissa, joista emännät tapaavat huolehtia.
– Olemme sanomattoman kiitollisia siitä, jos kodit avaavat ovensa seurakuntien tilaisuuksille. Ilahduttavasti olen havainnut naapuriapua järjestelyissä, Paananen toteaa.
Paananen suosittelee kinkereitä muillekin seurakunnille, mikäli tällaiselle toiminnalle on edellytyksiä olemassa.
– Tietysti kaupunkiolosuhteissa kotikinkereiden järjestäminen voi olla mahdotonta.
Kinkeri-illan lopuksi rippikoululaiset kokoontuvat kirkkoherran ympärille ottamaan suoritusmerkinnät riparipasseihin. Henriikka ilmoittaa, että illan kinkereillä oli 29 osallistujaa, joista kahdeksan oli nuoria ja lapsia.
Kuvakarusellin kuvat: Kinkereillä rippikoululaiset kuulevat oman seurakuntansa historiaa ja saavat suoritusmerkinnän. Toisessa kuvassa kinkeriväkeä veisaamassa. Kuvat otti Anu Hytönen.