Kommentti: Mitä kirkossa tapahtuu vuonna 2018?

Ennustaminen ei ole kristillisessä perinteessä hyve, mutta profetoiminen on. Seuraavat väitteet kirkon elämästä vuonna 2018 ovat sekoitus ymmärrystä, kuvitelmia, faktaa ja viihdettä – parhaassa tapauksessa arvaukseen perustuvaa näkemyksellisyyttä, joka voi osoittautua profeetalliseksi.

***

1. Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon valitaan uusi arkkipiispa

Tämä ei ole profetia vaan fakta. Uusi arkkipiispa aloittaa uuden luvun lähikirkkohistoriassa. Hän ei välttämättä jatka Kari Mäkisen fundeeraavaa ja modernia perinnettä vaan kääntyy teologisesti sisäänpäin ja on entistä kirkollisempi, sen uskollinen henkilö pilkkua myöten. Samalla arkkipiispainstituutio alkaa menettää merkitystään yhteiskunnan arvokeskustelussa. Uutta arkkipiispaa painaa huoli kirkon pysymisestä kasassa.

2. Kirkkovenettä keikuttavat ilmiöt lisääntyvät ja vahvistuvat

Suomalainen kirkollinen yhtenäisyys alkaa entistä äänekkäämmin laulaa joutsenlauluaan. Taivaanrannassa näkyvät iltaruskon kitkerät sävyt. Kirkkovenettä keikuttavat sekä liberaalit että ennen kaikkea konservatiivit, joiden laitaryhmät näkevät kirkon vihollisena ja toivoivat siitä vain itsensä kaltaisten yhteisöä: lanta pudotkoon kärryiltä.

3. Erillistodellisuudet vakiintuvat osaksi kirkollista elämää

Ensi vuonna jatkuu kiihtyvällä vauhdilla kehitys, joka johtaa parhaassa tapauksessa yhteisesti jaettavan uskon mutta eri tavalla ymmärretyn uskon- ja jumalapalveluselämän linnarauhaan. Eri tavoin ajattelevat ja perinnettä tulkitsevat ryhmät pystyvät istumaan sivistyneesti yhteisissä pöydissä. Vaihtoehtona tietysti on, että eivät pysty, minkä seurauksena erilaisuuden ja oman paremmuuden korostamisesta tulee hyve, joka johtaa pirstaloitumiseen.

4. Tuomiokapitulilaitoksen arvostus romahtaa

Vuosi 2017 osoitti, että tuomiokapitulilaitoksessa on liikaa vanhanaikaista kamreerihenkeä. Kanteluiden määrä ja kapitulin oma aktiivisuus sateenkaripareja vihkineiden pappien rankaisemisessa ovat tehneet kunnianarvoisesta hallintoviranomaisesta suuren yleisön silmissä jotenkin naurettavan, hieman säälittävän jäänteen menneiltä vuosisadoilta. Ensi vuonna kirkolliskokouksessa tehdään päätös koko kapitulilaitoksen perusteiden uudelleen arvioinnista – tai sitten ei.

5. Nainen on pakko saada piispaksi

Ensi vuonna on arkkipiispanvaalin lisäksi yksi tai kaksi muutakin piispanvaalia. Kumpaankaan ei kenenkään fiksun miehen kannata asettua ehdolle, sillä jos hän tulisi valituksi, hänen sukupuolensa olisi valtava rasite. Suomi ei kestä all-male-panelia piispojen ryhmäkuvassa. Sellainen ryhmäkuva rapauttaa tahattomasti kirkon julkikuvaa. Naispuolisille piispoille syntyy kirjoittamaton kiintiö: vähintään kaksi paikkaa yhdeksästä.

6. Populismi vahvistuu

Populismi ja julkkispapit saavat entistä enemmän tilaa mediassa. Kirkon julkisuuskuvaa rakennetaan kirkon viestinnällisistä pyrkimyksistä riippumatta naistenlehdissä ja sosiaalisessa mediassa. Kirkon populistiset mielipidevaikuttajat saavat entistä enemmän vaikutusvaltaa – heidän olemassaolonsa on kirkolle elintärkeää.

7. Kirkosta eroaminen jatkuu

Kirkosta eroaminen jatkuu korkealla tasolla ja kiihtyy vähäisimmästäkin kirkkoon liittyvästä (negatiivisesta) julkisuudesta mediassa tai somessa. Vuonna 2018 tulee yksi iso eropiikki, jostakin kirkon itseymmärryksen kannalta mitättömästä seikasta, josta nyt vain kasvaa symboli kirkon kangistuneille asenteille. Kirkkoon kuulumattomuuden vaikutukset alkavat näkyä verokertymän pienenemisenä.

8. Kirkkoon liittyminen vahvistuu

Kirkosta sekä erotaan että siihen liitytään. Kirkon jäsenyydestä tulee yhä useammin valinta, jolla halutaan todentaa omaa arvomaailmaa ja tukea kirkon tekemää diakonia-, lapsi- ja nuorisotyötä. ”Kulttuurikristitystä” tulee kirkon kannalta tärkeä trendi.

9. Kansalaisjärjestön piirteet vahvistuvat

Kirkon olemus yhteiskunnassa on olla enemmän kansalaisjärjestö kuin viranomainen. Kansakirkkoajatus elää enää vanhemman työntekijä- ja luottamushenkilökunnan mielissä. Kirkkolaki ylläpitää muistoa viranomaiskirkosta.

10. Seurakuntavaalit eivät tuo muutosta

Marraskuussa pidettävät seurakuntavaalit eivät innosta, vaikka niillä voitaisiin vaikuttaa siihen, onko kirkko jatkossa konservatiivinen vai entistä liberaalimpi. Vaalit pidetään, niitä hehkutetaan kirkon ja seurakuntien viestinnässä, mutta niiden tulos saattaa jopa vahvistaa nykyistä tilannetta. Sen oheisseurauksena kirkolliskokous pysyy koostumukseltaan nykyisen kaltaisena eli konservatiivit saavat halutessaan helposti määräenemmistön.

***

Edellä ennustettu voi toteutua tai mennä pahasti metsään. Monet vuoden 2018 trendit ovat jo nyt nähtävissä. Monet tämänvuotiset ilmiöt ovat jo nyt käynnissä olevien prosessien vahvistumista ja tulemista näkyviksi suurelle yleisölle.

Ennustaminen ei ole poppamiestiedettä vaan aikain merkkien katsomista ja analysointia.

Profetoiminen on paitsi asioiden näkemistä ennalta myös sen toivomista että niin tapahtuisi.

Kuva: Olli Seppälä

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliArvio: Masennuskomedia kertoo siitä, kun työ tekijäänsä polttaa
Seuraava artikkeliKenestä tulee Oulun seuraava piispa? – Kotimaan soittokierroksella esiin nousi etenkin kolme nimeä

Ei näytettäviä viestejä