Suomessa on meneillään kaksi arvojohtajuuteen liittyvää vaalia. Ylihuomenna sunnuntaina on presidentinvaalin ensimmäinen äänestys, siitä puolentoista viikon kuluttua arkkipiispanvaalin ensimmäinen äänestys.
Kummassakin vaalissa ehdokkailta on paneeleissa ja haastatteluissa kysytty arvojohtajuudesta. Että olisitko ja millainen.
Mieluusti moni on ollut sovittelemassa arvojohtajuuden viittaa selkäänsä, mutta myös kriittisiä kommentteja on kuultu ehdokkailta itseltään. Esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö on suhtautunut kyseiseen viittaan hylkivästi ja sanonut, että ei halua olla arvojohtaja vaan pikemminkin arvoihin johdattelija.
Arkkipiispanvaalin ensimmäisessä ehdokaspaneelissa Turussa kansanedustaja Ilkka Kantola oli samoilla linjoilla ja sanoi, että kukaan ei voi päättää olevansa arvojohtaja. Hänen mukaansa arkkipiispan tehtävä mahdollistaa arvojohtajana olemisen, mutta on henkilöstä kiinni, tuleeko hänestä sellainen.
Samassa tilaisuudessa toinen ehdokas, Porvoon piispa Björn Vikström sanoi, että ollakseen arvojohtaja arkkipiispan selustan pitää olla turvattu, eli hänen sanoillaan on oltava uskottavuutta. Jos arkkipiispa esimerkiksi puhuu seksuaalisesta häirinnästä yhteiskunnassa, asian pitää olla järjestyksessä myös kirkossa.
Toden totta, virka ei tee kenestäkään arvojohtajaa, ei presidentin eikä arkkipiispan. Ellei viran haltijassa ole sellaista ajattelun, uskottavuuden ja luottamuksen ominaisuutta, joka saa ihmiset suhtautumaan häneen arvojohtajana, on turha yrittää väittää sellainen olevansa. Ken arvoista puhuu, sen pitää arvoista elää.
***
Arvojohtajuus on modernin yhteiskunnan vaatimus, odotus ja toive. Auktoriteettiin ja muodolliseen asemaan vetoaminen eivät toimi. Esimerkiksi presidentin arvojohtajuudella tarkoitetaan hänen osoittamaansa johtajuutta, joka ei perustu poliittiseen valtaan. Arvojohtajuus ilmenee keskusteluissa, kannanotoissa ja vuorovaikutuksessa.
Näin on myös kirkossa. Piispan arvojohtajuuden on noustava syvemmältä kuin vain hierarkkisesta asemasta, paimenena olemisen mielikuvasta tai lampaiden kiltteydestä.
***
Kirkko ymmärtää itsensä mieluusti arvoyhteisöksi. Niinpä sen johtaja automaattisesti on arvojohtaja. Mutta mitä se tarkoittaa?
Arvojohtaja on sellainen, jonka omat arvonsa ovat paikallaan. Hän puhuttelee sanomisillaan ihmisiä, ja häneen on voitava luottaa.
Tässä mielessä taannoinen Helsingin piispanvaali lopputuloksineen oli hyvin opettavainen tapauskertomus. Valituksi tulleella arvoyhteisön johtajalla Teemu Laajasalolla on edessään pitkä työsarka, jotta hän pystyy palauttamaan luottamuksen siihen, että hän kykenee viemään uskottavasti kirkon asiaa eteenpäin. Eli tekemään sitä, miksi hänet on tehtävään valittu. Laajasalon luottamusta syöneet lehtijutut, verkkokeskustelut ja häpäisylööpit hänen luottokorttiepäselvyyksistään ja yritystoiminnastaan hakevat vertaistaan. Kaiken huippuna 7 päivää -lehden jutut ”törsääjäpiispasta”.
Laajasalon onneksi hän on kirkon sisällä ja hänen puolellaan on kristillinen anteeksiannon kulttuuri. Huonoimmillaan tällainen kulttuuri on naiivi automaatti (ja päästää ihmisen kuin koira veräjästä), mutta parhaimmillaan siunattu asia. Jos ihminen katuu ja sovittaa kielteisiksi koetut tekonsa ja tekee parannuksen, hän on taas samalla viivalla muiden kanssa. Ihmiselle pitää antaa uusi mahdollisuus – tämä on kristillisestä ihmiskuvasta ja teologiasta seuraava arvo.
Tärkeää on huomata, että hengellinen johtaja ei vielä ole sama kuin arvojohtaja. Tai hän on sitä laumalleen, ei sen ulkopuolella. Hurskas uskonnon sisäinen arvojohtaja voi olla kuplassaan isokin tähti, mutta kuplan ulkopuolelle hänen arvonsa voivat näyttää kovin toisenlaisilta eikä niillä välttämättä ole kaikupohjaa tai vaikutusta muuhun yhteiskunnalliseen keskusteluun.
***
Oulussa aletaan myös valmistautua elokuiseen piispanvaaliin, ja taatusti myös silloin ehdokkailta kysytään arvojohtajuuden perään. Se ehdokas voittaa, johon luotetaan eniten.
Seurakuntavaalissa marraskuussa ei valita varsinaisia arvojohtajia, vaikka seurakuntavaltuustot ja -neuvostot arvoihin liittyviä päätöksiä tekevätkin. Kukin luottamushenkilö on sellainen oman uskottavuutensa ja saamansa luottamuksen mukaan.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Turussa kaksi vaalipaneelia: Arkkipiispa voi olla arvojohtaja, jos rahkeet riittävät