Ohjaaja Ona Korpiranta haluaa välittää tärkeän sanoman: Häpeään voi kuolla, mutta ei ole pakko, jos ei halua. Häpeän kokemuksia ja traumoja on mahdollista käsitellä, eikä niiden vangiksi tarvitse jäädä. Syvä, hoitamaton häpeä taas siirtyy usein seuraavalle sukupolvelle ja saattaa tuottaa häpeämätöntä käytöstä.

Seksuaalisuuteen liittyvät, yhteisön normeista poikkeavat asiat ovat perinteisesti olleet keskeisiä häpeän tuottajia, näin myös islantilaisen Tyrfingur Tyrfingssonin käsikirjoittamassa draamassa. Ylisukupolvisen häpeän alkulähteenä on isoäiti Amman (Satu Silvon) suhde amerikkalaissotilaan kanssa.

Kylmän sodan aikana Yhdysvalloilla oli tukikohta Reykjavikin liepeillä. Naiset, jotka solmivat suhteita sotilaiden kanssa ja saivat lapsia näiden kanssa, leimattiin usein loppuelämäksi.

Amma ei koskaan kyennyt luomaan kunnollista kiintymyssuhdetta tyttäreensä, poliisipäällikkö Eddaan (Katja Küttner) ja tämä jatkoi samaa kaavaa oman tyttärensä kanssa.

Päähenkilö Agla (mainio Isla Mustanoja), poliisina äitinsä alainen, oireilee vakavasti, käyttää päihteitä ja saa potkut työstään. Hän joutuu pakon edessä purkamaan traumojaan psykiatrin (Juho Milonoff) kanssa.

TERAPEUTTINA NÄKEE MONESTI, miten häpeästä kärsivä ihminen kantaa tuskallisesti itselleen siirtynyttä sukupolvien taakkaa. Aglan tapaan oireileva ihminen pitää itseään huonona, heikoimpana lenkkinä, mutta apua hakiessaan hän voikin olla lopulta vahvin sukunsa edustajista katkaistessaan häpeän kierteen.

Murtuva ja avun vastaanottava henkilö kykenee vihdoin tekemään sen, minkä jo edeltävien polvien olisi pitänyt tehdä: hoitamaan itsensä irti häpeästä tai ainakin oppimaan elämään sen kanssa.

KOM-teatterin seitsemän häpeätarinan joukko on epätasainen laadultaan ja paikoin tehokeinoja etsitään turhan kärjistetyillä provokaatioilla, mutta mukaan mahtuu monia kohtauksia, jotka avaavat hyvin kiinnostavasti ja ajatuksia herättävästi häpeän olemusta.

Kun yleisön keskellä soi kännykkä – modernin minihäpeän generaattori – voi olettaa sen kuuluvan esitykseen keventävänä elementtinä. Huumori keventää sisällöltään raskaita kohtauksia, joskin sen paikoittainen roisius ilmeisesti pakotti muutamia katsojia poistumaan kesken esityksen.

KOM-teatteri. Seitsemän tarinaa häpeästä. Käsikirjoitus Tyrfingur Tyrfingsson. Suomennos Vilja-Tuulia Huotarinen ja Kari Tulinius. Ohjaus Ona Korpiranta.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!