Mediassa ei ole uutisoitu kirkkohallituksen täysistunnon päätöksestä koskien kirkon vammaistyön neuvottelukunnan loppusyksystä alkavaa uutta toimikautta. Henkilövalintojen yhteydessä sen nimeä uudistettiin. Nyt kirkossamme on saavutettavuuden ja vammaisuuden neuvottelukunta.
Mielestäni nimen uudistaminen viestittää tervettä ajattelun kehittymistä suhteessa vammaisuuteen. Uudessa nimessä myönnetään, että neuvottelukunnan tarkastelunäkökulmana pitää olla, kuinka kirkko muuntuu yhteisönä ja organisaationa ottamaan huomioon vammaiset seurakuntalaisensa. Vammaisuus tuo vain silloin tarpeettomasti rajoitteita, kun ympäröivä yhteiskunta ei ota huomioon järjestelyissään monenlaisia jäseniään.
Otan kaksi esimerkkiä. Ehtoollinen on yksi kirkkomme suurista lahjoista seurakuntalaisille. Siinä on monia puolia, joista osan voimme vain uskolla ottaa vastaan, kuten sen, että ehtoollisleivässä ja -viinissä on tosi Jeesuksen ruumis ja veri. Ehtoollinen on armon ateria.
Se on myös yhteyden ateria, kun käymme rinnakkain saman pöydän ääreen. Puoliympyrän muotoisissa alttaripöydissä on yksinkertaista ajatella, kuinka ehtoollispöydän toinen puoli on katettu kirkkauteen jo perille päässeille.
Isäni hautaus toteutettiin hautausmessuna eli siihen sisältyi ehtoollisenvietto. Kun ehtoollisen jako alkoi, lähisuku polvistui rinnakkain ensimmäiseen pöytään. Paitsi minä, koska alttarille ei ollut esteetöntä reittiä.
Olen kohdannut ajattelua, että kyllä esteettömyyden vaatimukset kirkkorakennuksen osalta on täytetty, kun sisäänkäynti on järjestetty. Eihän alttarille tarvitse päästä, kun ehtoollinen voidaan jakaa penkkiinkin. Onhan se totta, mutta tällaisilla järjestelyillä estetään liikuntarajoitteisen mahdollisuus kokea aidommin yhtä ehtoollisen perusolemusta: yhteyden ateriaa.
Toinen esimerkki on eri alueelta. Yhtälailla ylipääsemättömänä esteenä osallisuuteen voi olla tilaisuuksissamme käytetty kieli. Tietyt ryhmät hyötyvät huomattavasti, kun käytetään selkokieltä.
Onkin hienoa, että aivan äskettäin on julkistettu kirkkomme uudet selkokieliset verkkosivut selko.evl.fi. Siellä on materiaalia kaikkien käyttöön, jotka haluavat hyödyntää selkokieltä viedessään kirkon ilosanomaa eteenpäin. Tätä uusien materiaalien olemassaoloa juhlistetaan Kirkon talossa joulukuun alussa.
Kirkkomme saavutettavuuden edistäminen ei päättynyt neljä vuotta sitten julkaistuun saavu-ohjelmaan, vaan se menee eteenpäin monella eri tasolla. Tämä selkomateriaalin olemassaolo on yksi hyvä esimerkki. Niin kuin tuo kuvaus esteettömyyden toteutumattomuudesta kertoo, on saavutettavuuden saralla vielä kuitenkin töitä tiedossa.
Kirjoittaja on Kirkon saavutettavuuden ja vammaisuuden neuvottelukunnan puheenjohtaja.
Kuva: Johannes Tervo
Lue myös:
Kolumni: Hyväksymmekö elämän rajallisuuden vai katkeroidummeko siitä?