Kolumni: Uskon­tunnustuksessa liityn toivoon, jota epä­onnistuneet kirkot ovat varjelleet

Liittymällä uskontunnustukseen asetun niiden lipun alle, jotka keskinäisen kyräilyn ja vihan sijaan valitsivat rakkauden ja tuomion sijaan armon, Kaisa Raittila kirjoittaa. Kuva: Pixabay

Vuosia sitten kirjoitin hengellisen matkakertomukseni otsikolla Jumala johon en usko. Oli helpompi määrittää, millaisen Jumalan kiellän kuin millaiseen uskon. Mitä edes on Jumalaan uskominen, minä kyselin. Olin irtautunut tarpeesta pitää totena. Erityisen vaikealta tuntui kirkon puhtaaksi hiottu ja valmiiksi pureskeltu oppi. Siihen aikaan minun oli vaikea liittyä omalla äänelläni uskontunnustukseen. Siinä oli liian monta kohtaa,…

Etkö ole vielä tilaaja?

Tutustumistarjous uusille asiakkaille!
Pääsy kaikkiin Kotimaa.fi artikkeleihin ja näköislehtiin vain 1€ kuukausi. Kuukauden jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti 9.90€/kk. Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa, ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Joko käytit mahdollisuutesi?

Tartu nyt tähän tarjoukseen:
Pääsy kaikkiin Kotimaa.fi artikkeleihin ja näköislehtiin vain 4,90 €/kk kahden kuukauden ajan. Kahden kuukauden jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti 9.90 €/kk. Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa, ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu tästä

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliPääkirjoitus: Demokratian haurasta kukkaa on vaalittava ympäri maailmaa — jossakin sen menestys näyttää liki mahdottomalta
Seuraava artikkeliMuistokirjoitus: Matti J. Kuronen 1940‒2025

Ei näytettäviä viestejä