”Samanmielisten kanssa on helppo uskoa sananvapauteen”, lukee mukissa, jonka kerran sain lahjaksi esimieheltäni. Mukia oli jaettu Viestinnän keskusliiton tapahtumassa.
Lausahdus on peräisin Leo McKerniltä, australialaiselta näyttelijältä. Minusta se kuvaa oivasti nykyistä sananvapauskeskustelua, jossa samanmieliset kokoontuvat laumaksi sosiaaliseen mediaan kaakottamaan, miten heidän sananvapauttaan on loukattu.
Kurkataanpa perustuslakiin. Siellä määritellään suomalainen sananvapaus: ”Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.”
Suomi on sananvapauden kukkein ruusu, meillä saat sanoa melkein mitä haluat joutumatta tuomiolle.
Mutta et ihan, sillä vapaudella on rajansa. Sananvapautta rajaavat muun muassa lait uskonrauhan rikkomisesta, kunnianloukkauksesta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja, jännittävää kyllä, yrityssalaisuudesta ja virkasalaisuudesta. Nämä rajat ovat tärkeitä, sillä ne korostavat sananvapauden ylevyyttä. Sananvapaus on varattu tärkeitä yhteiskunnallisia asioita varten.
***
Kristityllä on sananvapauden suhteen sikäli erikoinen tilanne, että hän on kahden maan kansalainen. Häntä rajoittaa myös toinen laki, nimittäin Jumalan laki. Silläkin on sanottavaa sananvapaudesta.
Raamattu puhuu paljon kielestä, suusta ja puheesta, siitä miten vanhurskas sanansa harkitsee ja hillitsee. Jeesus itse asettaa puheille ylätason säännön: ”Se, joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunniaa itselleen. Mutta se, joka tahtoo kunniaa lähettäjälleen, puhuu totta, hänessä ei ole vääryyttä.” Kristityn on tarkoitus tuottaa kunniaa Jumalalle, ei itselleen, vähän niin kuin maallisessakin maailmassa työnantaja rajoittaa työntekijän mahdollisuuksia riehua sosiaalisessa mediassa miten sattuu.
Jaakobin kirjeessä (2:9–10) analysoidaan sananvapauden vaikeutta ja asetetaan sille selkeä raja: ”Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni!”
Sananvapaudella on myös hintansa. Jos olet vapaa sanomaan, joudut kestämään sitä, että se koskee myös muita. Moni erehtyy nykyään pitämään kritiikkiä sananvapauden rajoittamisena. Näinhän ei ole. Jos haluaa sanoa jotain, on kestettävä se, että toinen sanoo vastaan. Erimielisten kanssakin pitää jaksaa uskoa sananvapauteen.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös muita Freija Özcanin kolumneja:
Kolumni: Kirkosta ei löydetä henkistä hyvinvointia, vaikka kaikki tykkäävät Jeesuksesta
Kolumni: Irlannin tilanne osoittaa, että tiukka kristillisyys ei pelasta kirkkoa
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.