Kolumni: Raamattua tuntevat esi­kuvat saattoivat opettaa uskoa eri lähtö­kohdista

Vuokko Vänskä kuvattuna 1.12.2021

Pidä rautaisella kädellä kiinni aamuvartiosta. Näin meille opetettiin nuoruudessa, eikä se suinkaan ole huono neuvo, vaikka tuntui joskus hieman lakihenkiseltä. Mutta totta on, että kristityn vapaus ei merkitse vapautta kilvoittelusta vaan synnin orjuudesta.

Apuneuvoksi aamuvartion pitämiseen oli ja on yhä tarjolla monia hartauskirjoja ja raamatunlukuoppaita. Yksi laajalle levinnyt tapa on lukea Päivän tunnussanaa. Oli hauska joskus huomata, että niin japanilainen kuin saksalainen kristitty ystävä oli lukenut aamun annokseksi samat raamatunjakeet kuin minäkin.

***

Meillä viidesläisillä nuorilla oli monia Raamattua tuntevia esikuvia, jotka saattoivat opettaa uskoa täysin eri lähtökohdista. Toinen opetti sydämen pohjatonta turmelusta, toinen jalat irti maasta olevaa pyhityskristillisyyttä.

Rovasti Olavi Peltolan vaikutusta oli se, että jokaisen kirjahyllyssä oli ruotsalaisen maallikkosaarnaaja C. O. Roseniuksen teos Elämän leipää. Kirja tarjoaa armon evankeliumia täysin synnin turmelemalle ihmiselle. Teoksen huonona puolena oli vain päivittäisen lukukappaleen pituus. Jos perheen isä luki sitä ennen aamupuuroa, lapset ehtivät hermostua ja puuro jäähtyä.

Toisenlaista opetusta tarjosi Taiwanilla lähetystyössä ollut pastori Martti Haataja, joka suositteli meille skottilaisen baptistisaarnaajan Oswald Chambersin kirjaa Parhaani hänelle. Siinä korostettiin Pyhän Hengen vaikutusta elämässämme, ja sekös tuntui uppoavan meihin nuoriin paremmin kuin syntisyyttämme korostava alatien kristillisyys.

Lopulta elämänkokemus on kuitenkin kallistunut Roseniuksen armollisen opetuksen suuntaan väheksymättä Chambersin syvällistä sananselitystä.

***

Oppi-isämme Lutherin mietelmiä on koottu useiksi päiväkohtaisiksi hartauskirjoiksi. Niissä on monia kielikuvin ilmaistuja helmiä. Raamatun lukemista hän vertaa hedelmäpuun ravisteluun: ”Jos se olisi valtava puu ja sen sanat pieniä oksia, olen ravistanut kaikkia niitä nähdäkseni, mitä ne sisältävät, ja joka kerta niistä on pudonnut maahan jokin omena tai päärynä.”

Kun neljä vuotta sitten mieheni kuoltua olin ahdistunut eikä rukoukselle ollut sanoja, löysin Lutherin yksinkertaiset aamu- ja iltarukoukset Vähästä katekismuksesta. Hän neuvoo siinä siunaamaan itsensä ensin pyhällä ristinmerkillä sekä lausumaan uskontunnustuksen ja Isä meidän -rukouksen. Sitten on lyhyt rukous Lutherin sanoja seuraten, jonka jälkeen hän neuvoo isällisesti ”mene iloisin mielin töihisi” tai ”nopeasti ja iloisin mielin levolle”.

”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Siksi on aamulla hyvä nauttia annos Jumalan sanaa kaurapuuron lisäksi.

Kirjoittaja on pitkäaikainen Japanin-lähetti, kirkollinen vaikuttaja ja eläkkeellä oleva toimittaja. Kolumni on julkaistu 29.8.2022 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeli”Suomen venäläis­yhteisö on sota-asiassa kuin kahdelta eri planeetalta”, sanoo Petroskoissa syntynyt kanttori Maria Kuusiniemi
Seuraava artikkeliKokemäen seura­kunnan riitaisa poikkeus­tila alkoi lähes vuosi­kymmen sitten, ja kirkko­herran sijaiset seuraavat toistaan – mistä on kyse?

Ei näytettäviä viestejä