Avioliitto ei ole sakramentti. Siitä vaikuttavat olevan liikuttavan yksimielisiä niin äärikonservatiivit kuin ultraliberaalitkin.
On totta, että Luther ei pitänyt avioliittoa sakramenttina. Eri asia on, onko se vain hyvä asia.
Erityisesti ne, jotka puoltavat samaa sukupuolta olevien avioliittoa, muistuttavat, ettei avioliitolla ole luterilaisuudessa sakramenttiluonnetta. Tämä on minusta kummallista. Lutheria lukiessa käy nimittäin selväksi, että jos avioliitosta otetaan pois kaikki sakramentaalinen, jäljelle jää lähinnä biologia.
Siksi Luther puhui paljon siitä, miten impotenssiin tai hedelmättömyyteen pitäisi suhtautua. Jos avioliitto on vain osa maallista regimenttiä, on täysin luonnollista toimia kuten hän ehdottaa ja vaihtaa puolisoa, jos ensimmäisen kanssa ei voi saada lasta.
***
Silloin, kun avioliittoa tarkastellaan tällaisesta biologisesta näkökulmasta, on mahdotonta ajatella, että samaa sukupuolta olevat voisivat mennä naimisiin. Jos sen sijaan kirkkona pidämme avioliittoa sakramenttina, edessä avautuu toisenlaisia mahdollisuuksia.
Avioliitto on maallinen instituutio, johon kristillinen teologia on aina lisännyt jotain omaa ja erityistä. Kirkko ei puuttunut avioliittoon ennen keskiaikaa. Avioliitto oli olemassa. Kirkko antoi – ja antaa yhä – sille kristillisen tulkinnan. Tämä lisäarvo on sakramentaalisuutta, käsitys siitä, että avioliitto välittää armoa.
Luther otti etäisyyttä avioliittoon armonvälineenä. Tämä johtuu siitä, että hänellä oli tarpeettoman kapea käsitys armosta – se uhkasi kutistua syntien anteeksi antamiseksi –, ja sakramentin luonteen hän ymmärsi kummallisen teknisesti.
Armoa voi kuitenkin ajatella myös laajemmin, asiana, jonka kautta Jumala opettaa meitä rakastamaan. Silloin armonväline vastaa melko tarkasti ihmisten arkista kokemusta kelpo avioliitosta.
Jos näemme vaivaa, voimme oppia elämään yhdessä toisten kanssa. Altistuminen sille on armoa, jota avioliitto voi meille tarjota.
Tästä näkökulmasta on selvää, ettei sukupuolella ole paljonkaan väliä. Yhteiselämän haasteet ovat aina enemmän tai vähemmän samat.
***
Puhtaasti biologinen avioliitto ei ole ainoa huono vastaan tuleva ajatus avioliitosta. Vähintään yhtä huono, ellei huonompi, on se laiska ajatus, että avioliitossa kirkko siunaa ihmisten rakkauden, mitä se ikinä tarkoittaakaan.
Kirkkona etsimme kristillistä tulkintaa sille, mitä yhteiskuntamme 1. maaliskuuta jälkeen kutsuu avioliitoksi. Jos haluamme nähdä siinä jotain jumalallista, voimme liittyä ajatukseen siitä, että yhteiselämämme voi välittää Jumalan armoa meille syntisille.
Siitä sakramentissa on kysymys.
Kirjoittaja on teologi ja kirjailija.
Ruotsista kääntänyt: Meri Toivanen
Kuva: Pasi Leino
Lue myös:
Patrik Hagmanin laaja haastattelu: ”Kristinusko puolustaa oikeaa elämäntapaa”