Kysyttäessä luonnehdin itseäni usein iloiseksi häjyksi – yhdistelmäksi Viipurissa syntyneen isäni karjalaisuutta ja äitini pohjalaisuutta. Äitini on kotoisin Härmästä, jossa körttiläisyys on ollut vahvaa, ja se tuli minulle tutuksi jo lapsena herättäjäjuhlilla. Vasta ajan myötä olen tajunnut körttiläisyyden hienouden kristinuskossa ja sen, miten körttiläisyys edelleen elää luterilaisessa kirkossa ja minussa.
Körttiläistaustani on muokannut vahvasti suhdettani uskontoon. Sen ytimessä on uskon varmuuden sijasta suuri kysyminen ja kyseenalaistaminenkin. Ihminen on pieni suuren Jumalan rinnalla oman uskonsa koettelemuksessa. Usko on iso kysymys, johon jokaisen meistä on itse etsittävä vastauksensa ja oltava nöyrä sen edessä.
Oman uskon riittämättömyyden kokemus tai sen kokeminen jollain tapaa vääränlaisena suhteessa muiden tapaan uskoa voivat johtaa ahdistukseen ja itsensä soimaamiseen, joka ei mielestäni ole minkään uskonnon tarkoitus. Itsensä ruoskiminen ei ole hyvästä, vaikka Paavo Ruotsalaisen tapaan emme tietäisikään, miten pitäisi elää Jumalan tahdon mukaisesti.
***
Itse olen löytänyt körttiläisyyden hengenheimolaisuutta ja itselleni läheistä ajattelua myös stoalaisuudesta ja vanhasta kiinalaisesta zeniläisyydestä, joissa mielenrauhan etsimisen lisäksi myös kysymisen ja pohtimisen merkitys on suuri. Uskonto on valtaosalle maailman väestöä luonteva ja tärkeä osa elämää. Se on hyvin henkilökohtainen asia, ja siksi meillä on uskonnonvapaus.
Uskossa on syvimmillään kyse jokaisen ihmisen omasta kilvoittelusta totuuden, paremman elämän ja paremman ihmisyyden etsimisessä. Siihen on aina kuulunut tärkeänä osana vastuu kanssaihmisistämme. Myös ekologiset arvot korostuvat yhä suuremmassa määrin kirkossa ja on hienoa, että kirkolla on ilmasto-ohjelma sekä energia- ja ilmastostrategia, jonka tavoitteena on hiilineutraali kirkko vuoteen 2030 mennessä.
Olkoon kunkin meistä uskonto mikä tahansa, yritetään kukin omalta osaltamme, kuten muurahainen kantaa pientä murusta kortenaan kekoon, yhdessä rakentaa ihmiskunnan kekoa. Iloitaan uskosta parempaan huomiseen ja suurempaan ihmisyyteen.
Jouluna meillä on hyvä ja luonteva aika hiljentymiselle. Huolehditaan lähimmäisistämme ja kannetaan vastuuta heikommista.
Kirjoittaja on europarlamentaarikko. Kolumni on julkaistu 26.11.2021 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.