Kolumni: Maailmassa on liian vähän toivoa – lähtökohtana on oltava, että pahaan vastataan hyvällä

Turun puukkoisku on järkyttänyt suomalaisia. Maailmalta liian tutuksi tullut terrori näyttää rantautuneen jossakin muodossa myös Suomeen.

Iskuja on pelolla odotettu mutta silti toivottu, että niitä ei tänne tulisi omien koulu- ja muiden surmiemme lisäksi.

Isku tapahtui keskellä Turkua, jonka kirkonkellot ovat soittaneet meille vuosikymmenet rauhaa ja joka on ollut uskontojen vuoropuhelun edelläkävijä Suomessa.

Nyt Turun sydämessä palaa kynttilämeri kaipuun ja toivon puolesta.

***

Surun päivinä miettii, mitä on tehtävä, jotta tragediat eivät toistu.

Valitettavasti kyseessä on ilmiö, joka ei hetkessä korjaannu. Meidän pitää varautua siihen, että suru-uutisia tulee myös jatkossa.

Silti maailmanyhteisön on määrätietoisemmin ponnisteltava terrorismin juurisyiden kitkemiseksi. Matka on pitkä ja vaikea.

Siitä huolimatta Afrikassa, Lähi-idässä, Aasiassa ja muuallakin pitää edistää rauhaa ja uudistaa yhteiskuntia niin, että kasvavien maanosien asukkailla olisi toivo paremmasta – myös kotimaissaan.

Nyt tätä toivoa on aivan liian monella aivan liian vähän.

Kun nuori kadottaa toivon, hän on altis väkivaltaan kannustavalle propagandalle, jota on tänään helposti tarjolla.

Voimme tehdä paljon myös kotimaassa.

Lähtökohta on se, että pahaan ei pidä vastata pahalla vaan hyvällä. Jokainen meistä voi olla hyvien tekojen tekijä pahuutta vastaan.

Tarvitsemme viisautta, ymmärtämystä ja rakkautta.

Tarvitsemme viisautta siihen, että annamme viranomaisille välineet iskujen torjumiseen jo ennalta. Tarvitsemme viisautta myös siihen, että kohtelemme oikeudenmukaisesti heitä, jotka ovat tulleet Suomeen hädän keskeltä paremman toivossa. Tarvitsemme myös viisasta kotouttamista.

Erityistä viisautta tarvitaan siihen, miten palautamme ne, joille ei kuulu turvapaikka, ja samalla turvaamme heidän oikeutensa.

Tarvitsemme sen ymmärtämistä, että toivo on paremman elämän ankkuri.

Tämä ei koske vain pakolaisia ja siirtolaisia vaan kaikkia meitä. Meillä on myös paljon Suomessa syntyneitä ja kasvaneita, joilta puuttuu toivo.

Toivon on voinut viedä työn tai koulun puute, yksinäisyys, köyhyys tai sairaus – joskus kaikki nämä.

Tarvitsemme rakkautta kohdataksemme kaikki kanssaihmisinä, joilla on sama arvo, oli heidän syntyperänsä, uskontonsa ja ihonvärinsä mikä tahansa.

Rakkautta on, että ketään ei leimata. Moni maahanmuuttaja elää tällä hetkellä pelossa, ja se on väärin.

***

Turun sydämessä on paljon siltoja ja kirkko.

Surun keskellä tarvitsemme siltoja, jotka yhdistävät meitä. Surun keskellä tarvitaan myös kirkko, joka muistuttaa vastaamaan pahaan hyvällä, tuo kärsimyksiin toivon ja käy vuoropuhelua eri tavalla uskovien kanssa.

Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja.

Kuva: Jukka Granström

Lue myös:

Paavi muisti Suomea rukouksessaan – näin uskonnolliset yhteisöt reagoivat Turun iskuun

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliPaavi muisti Suomea rukouksessaan – näin uskonnolliset yhteisöt reagoivat Turun iskuun
Seuraava artikkeliKari Latvus: ”Poliittisuus on luonnollinen osa kirkon agendaa”

Ei näytettäviä viestejä