Älä itke, sanoi Jeesus leskiäidille, jonka poika oli kuollut. Jeesuksen kävi leskiäitiä sääliksi, ja hän herätti tämän pojan.
Uutiskuvissa itkeviä ihmisiä näkee sotien, luonnonmullistusten ja terrori-iskujen jäljiltä. Itkevä ihminen herättää myötätuntoa ja auttamisen halua.
Lapsilla ja monilla naisillakin on itkemisen taito, mutta syystä tai toisesta meitä miehiä on koetettu vieroittaa itkemisestä. Aina näin ei ole ollut. Esimerkiksi 1700-luvun jälkipuoliskolla koko Eurooppa kyynelehti yhdessä Goethen nuoren Wertherin kanssa.
Pietistit itkivät jo ennen Goethea. Hieno esimerkki tästä on Bachin kantaatti Weinen, Klagen, Sorgen, Zagen – itku, valitus, suru, vavistus. Kuoro huokailee, altto ja oboe vaikeroivat.
***
Vanhan testamentin miehet itkivät paljon. Abraham itkee, Jaakob ja Esau itkevät, Saul itkee, Job itkee. Erityisen itkuherkkiä ovat Joosef ja Daavid, Raamatun ensimmäinen musiikkiterapeutti. Ilmaistuaan itsensä veljilleen Joosef puhkeaa itkemään ”niin suureen ääneen, että egyptiläiset faraon hovia myöten kuulivat sen” (1. Moos. 45:2), ja myös pikkuveli Benjamin itkee. Kuningas Daavid kyynelöi myös sotilaidensa kanssa (1. Sam. 30:4).
Uudessa testamentissa miehet itkevät vähemmän. Raamatun kakkososan lyhin jae on tiivis kuvaus Jumalasta, joka oli samalla tosi ihminen: ”Jeesus itki.”
Kun ystävälleen selkänsä kääntänyt Pietari itkee omaa kehnouttaan tai opetuslapset kuollutta Jeesusta (Mark. 16:10), kyyneleet tuntuvat uskottavilta. Mutta mitä olisi ajateltava apostoli Paavalista, joka sanoi jäähyväisiksi Efeson seurakunnan vanhimmille, että ”kolmen vuoden ajan olen lakkaamatta, yötä päivää kyynelsilmin opastanut itse kutakin teistä” (Apt. 20:31)? Vähän sellainen fiilis tulee, että nyt puhetaidon ammattilainen vuodattaa retorisia kyyneleitä edistääkseen omaa, hyväksi uskomaansa asiaa.
***
Itku on viesti ihmisyyden syvistä kerroksista. Itkun alituinen tukahduttaminen häiritsee yhteyksiä noihin puhdistaviin pohjavesiin. Itkun patoaminen on stressiä keholle, se aiheuttaa fyysisiä oireita ja vaikeuttaa myös kykyä tuntea myönteisiä tunteita, sanovat asiantuntijat.
Toiset itkevät mieluummin yksin, toiset kaipaavat lähelleen ihmistä. Huomaan aika ajoin itkeväni yksin esimerkiksi Bachin aarian äärellä. Musiikki auttaa pitämään yhteyttä tunne-elämään, mutta lisäksi se tarjoaa mahdollisuuden tutkia, jakaa ja sanoittaa elämää, jossa emme ole yksin.
Kirjoittaja on musiikkitieteilijä ja ruokasieniharrastaja.
Kuva: Pentti Potkonen
Lue myös:
Kolumni: Saatana heittää meidät erilleen – ja se näkyy myös suhtautumisessa turvapaikkaa hakeneisiin
Kolumni: Kiitollisuuden aiheiden etsiminen muuttaa tapaa nähdä maailmaa
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.